Sukutarina: Helvin lapsuusmuistoja

Synnyin Teiska-nimisessä talossa Lappajärven Hyytiälässä vuonna 1914. Talossa asui perheemme lisäksi Matti-vaari ja Maija-mummoni, Oskari-setä sekä isäni veli Matti perheineen.  Meillä oli nelisnurkkainen matala pöytä, jossa lapset söivät, koska kaikki eivät mahtuneet samaan pöytään.  Asuimme Teiskassa, kunnes perheemme muutti uuteen taloon, Erkkilään.

Erkki-isä oli myllyllä työnjohtajana. Myllyllä oli myös saha ja puusepänverstas myös. Sahatavaraa kuljetettiin Kauhavan asemalle, josta se vietiin ulkomaille asti. Alina-äitini teki talon työt. Isäni veli Oskari teki meille myös töitä. 

Maitamme oli ympäri Lappajärveä. Lukkarinsaaressakin oli maata. Siellä tehtiin heinää. Kirsinnevalla pidettiin karjaa, sillä kotona ei ollut laidunmaata. Siellä oli navetta, tupa, kaivo ja kellari. Pellot oli aidattu, ja lehmät olivat metsässä. Meillä oli yhteinen navetta Antti Hyytisen kanssa. Pitkätuvan väellä oli navetta myös Kirsinnevalla.

Lyhteiden tekoa 1942. Vasemmalla Helvi Hyytinen, ja hänen vieressään tuleva puoliso Olavi Mämmi. Kuvan muut naiset ovat tuntemattomia. Paidaton poika on Paavo Hyytinen

Asuttiin kesät sisareni Ailin kanssa Kirsinnevalla, jossa olimme paimenessa. Muistan kesän, kun olin 9-vuotias, ja Aili oli 11 vuotta.  Kelloa ei ollut, mutta katsottiin aikaa auringosta. Kun aurinko paistoi tupaan suoraan avoimesta ovesta, niin tiesi, että kello oli kolme iltapäivällä. Me ei tykätty, kun miehet tulivat saarelle töihin, sillä heille piti laittaa ruokaa. Heitä saattoi olla 15.  Kerran oltiin menossa Kirsinnevalle, ja hevonen pillastui, kun auto tuli vastaan. Kärryt menivät mukkelis makkelis, mutta onneksi autoilija auttoi kärryt takaisin tien päälle.   

Kesäaikana koko kylän lampaat olivat yhdessä, ja ne korvamerkittiin. Ne olivat metsässä oman onnensa nojassa. Syksyllä ne noudettiin takaisin taloihin.

Meijeri oli Kärnässä, käsinpyöritettävä. Äiti teki maidosta voita, ja myi virkamiehille. Viili oli tosi hyvää. 

Äitini Alina oli pieni ihminen, ja kasvatti rehellisyyteen. Muistan, kun otin luvatta tyhjän lääkepurkin naapurista, niin se piti viedä takaisin. Ei saanut pelata esim. Mustaa Pekkaa. Äiti opetti tekemään töitä. Kun lähettiin uimaan, piti aina pestä järvessä samalla riepuja eli pienimpien sisarusteni vaippoja. Lapsiahan tuli aina kahden vuoden välein: minusta nuorempia on 7. Olavi-niminen kuoli vastasyntyneenä. Muistan Oivan, joka sanoi ”väy väy väy”. Hänellä ei ollut aina housuja, oli vain villainen riepu mahan ympärillä, joten kakat tuli lattialle ja sänkyyn. Jouduin pesemään. 

Äitienpäivätoimikunta vuodelta 1933. Helvi on edessä oikealla 19-vuotiaana.

Äitini Alina oli kova lukemaan. Muistan, että hän luki samalla, kun imetti vauvaa. Nuorisoseurantalolla oli kirjasto, josta hän haki kirjoja.

Alina-äidillä oli oma bisnes: hän välitti pellavia Tampereen pellavatehtaalle. Kyläläiset toivat pellavat hänelle säkeissä, ja hän merkitsi säkkeihin talojen puumerkit. En muista, millainen oli meidän puumerkki. Kun pellavat tulivat takaisin lankoina, niin äiti jakoi ne taloihin, ja sai välityspalkkion. Kaupasta ei ostettu silloin vaatteita ollenkaan, vaan kaikki tehtiin villasta ja pellavasta. Välillä äidillä oli apulainen, kun lapsia syntyi, sillä työtä oli paljon.

Helvin päästötodistus vuodelta 1927

Lappajärvellä oli siihen aikaan muistaakseni kolme kauppaa ja apteekki, lääkäri, sekä sairaala.

Me söimme kolme kertaa päivässä: klo 8.00 aamulla, klo 14.00 ja klo 20.00. Ruokana oli usein perunaa.

Kansakoulu oli neljävuotinen. Antti Hyytisen tyttö Vieno oli opettajana. Kävin koulua Tarvolan kylässä. Pariskunta Hirvensalo olivat meillä opettajana. Koulu oli kaksikerroksinen, alakerrassa 1-2 luokkaa, 3 ja 4 luokat olivat toisessa kerroksessa. Koululla pelattiin palloa kovasti välitunnilla. Olin kova hiihtämään, mutta en pärjännyt kilpailussa. 

Erkki-isäni ei ollut kovin läheinen minulle. En ollut ikinä isän sylissä. Hän oli toimensa lisäksi kirkkoväärtinä, ja joutui soittamaan kirkonkelloja lauantaina ja sunnuntaina. Minäkin pääsin tapuliin, kun isä soitti kelloja. Isäni oli myös rahastonhoitajana seurakunnassa. 

Jouduimme muuttamaan Lappajärveltä, koska kaikille pojille ei olisi ollut maata, josta olisi saanut elatuksen. Olin silloin 13-vuotias. Möimme irtaimiston huutokaupalla. 2 lehmää ja 2 hevosta tuotiin Ylivieskaan junalla. Aili kävelytti lehmät (60 km) Laakkolaan. Saatiin Lappajärven talosta 250 tuhatta markkaa, tämä Laakon tila maksoi 475 tuhatta. Jouduimme ottamaan lainaa. Tämän talon mukana tuli lehmät (muistaakseni 18 lypsävää, 7 vasikkaa), hevoset (2 tai 3) ja porsaat ym. Perunannostokone oli yhteinen muutaman muun kyläläisen kanssa. Osuus tuli myös puintikoneeseen.

Piti olla paljon työmiehiä ja palvelijoita. Työväki oli talon ruoissa. Pöytä oli pitkä. Työmiehet olivat kylältä, ja heitä sanottiin kasakoiksi. Kaikki söivät yhdessä. 

Isä ajoi luokoa. Viljeltiin viljaa, ja turnipsia, jota syötettiin talvella karjalle. Raivattiin lisää peltoa. Tehtiin salaojat käsin. Viljaa myytiin. Maito vietiin Junnonojan meijeriin aina kolmelta lehmältä kerrallaan. 

Tehtiin myös tiiliä. Savi ja hiekka oli omasta montusta. Niitä poltettiin. Sodan jälkeen niillä oli kova kysyntä. 

Alinalla oli ikävä Lappajärvelle. Kun hän vuoden päästä kävi Lappajärvellä, jäi ikävä sinne.

Matti-vaari ja Maija-mummo asuivat osaksi meillä ja osaksi Oulaisissa toisen poikansa luona. Vaari tienasi matkarahat koreja tekemällä ja myymällä. ”Panen akselin pään punaiseksi”, sanoi vaari ja lähti. 

Helvi Mämmin (os. Hyytinen) haastattelu 16.11.1991, haastattelijana Eero Huhtala

Haastattelun editointi Outi Hyytinen