Eino A. Hyytinen (1901-1976, ”Äijän” siskon Marian poika) kertoo ensimmäisessä sukukirjassaan artikkelissa ”Hyytiälä -kyläkuvaus” useita vaariltaan ja hänen sisaruksiltaan kuulemiaan tarinoita. Tarinat sisältävät sanontoja ja sutkautuksia, joista osa on koottu tälle sivulle.
Äijän ja muorin sutkautuksia voi lukea ”Eikö sitä Äijää näy” -sukukirjasta. Kirjasta löytyy muidenkin Hyytisten sanontoja useissa artikkeleissa.
“No tuosta ponkuran kohalta se liksauttaa.”
Oli puintiaika. Remmi tahtoi lähteä usein pois puimakoneen päältä. Siinä oli punttiliitos. Siitä kuului ääni aina, kun se kävi siinä ryskyn päässä pienimmässä remmisiivassa. Matti-vaarini sanoi: ”No tuosta ponkuran kohalta se liksauttaa.” – Oiva Hyytinen
“No nepä on saanu huonon kasvatuksen.”
Erkki-isälläni oli välillä tapana kehaista tekemisillään. Sodan jälkeen hän oli maanlunastuslautakunnassa. Siellä oli myös agronomi Kiiskinen. Isäni oli kehunut, että minä se olen saanut lapseni niin hyvin kasvatettua, että ne kaikki ovat jääneet maatalouden piiriin. Kiiskinen oli sanonut isälle: ”No nepä on saanu huonon kasvatuksen.” – Oiva Hyytinen
”Veikko kun keittää kahvia, niin se tietää, miten vaikia se on se vesi hankkia, se ei sitä tyhjää siihen kahviin haaskaa.”
Sodan jälkeen Kotimäessä (Anni ja Veikko Hyytisen talo) oli eräs vanhempi henkilö, Lyyti, ompelemassa. Hän oli perso kahville. Hän tuli meille (Hyytisille) Laakkolaan valittelemaan: ”Se on tuolla Kotimäessä semmosta, että kun tuo Veikko kantaa sen veen sinne pirttiin, ja Anni ei tieä miten se on takkuisen takana sieltä kaukaa hakia sitä vettä, niin se haaskaa sitä vettä siihen kahaviinkin turhan paljon. Veikko kun keittää kahvia, niin se tietää, miten vaikia se on se vesi hankkia, se ei sitä tyhjää siihen kahviin haaskaa.”
“Minä vien sen raavon niin kauvaks, ettei toiseen tupaan kuulu”
Yksi Hyytinen oli muuttanut Lappajärveltä kylmään, asumattomaan korpeen Vimpelin Huopanaan. Miksi kukaan muuttaisi Hyytiälästä kauas korpeen? Tällä Hyytisellä oli ”pahanpänttinen” vaimo, joka piti viedä kauas ihmisten ilmoilta. (Ens. sukukirja s. 43)
”Senkin raavon lehmä, siitä se vastuksen heitti”
Näin mutisi Matti ”Äijä” Hyytinen vaimostaan, jota piti taluttaa iltapimeänä ulkovessaan. (Sukukirja osa II s. 120)
”Voi pahar raato! Kum minä saan sun kiinni, nin näät kumman kurauksen”
Anna Kreetta Matintytär (s. 1851, ”Äijän” sisko) sanoi näin Kusti Hyytiselle, joka pisti kiusallaan tulen päreellä Reetan tappurakuontaloon (tappurakuontalo on pellavarohdosta, josta tehdään lankaa). Raato-sanaa käytettiin ilmeisesti sekä miehestä että naisesta. (Ens. sukukirja s. 41)
“Kuhi omansa ottakooj ja toisen omaj jättäköön, mutta jättäkää mullen se Hyytisen kikkarapääpoika, se Taavi”
Näin julisti kovalla äänellä Maija Olli tanssien loputtua. Hyytisen kaunis poika Taavi oli tanssittanut Maijaa. (Ens. sukukirja s. 44)
Hyytisen Matti ”Äijä”, Taavin veli, oli lappajärvisten mielestä ruma. Häntä kiusoiteltiin, että hän ”ei olisi saanut muualta akkaa kuin Ämmesmäeltä”. (Ens. sukukirja s. 44) Ämmesmäen perheessä ei ole ilmeisesti oltu kaunottaria.
“Hyytisen miehillä on aina kassara pystyssä”
Sofia (s. 1876) Hyytinen ohjeisti pojanpoikansa Maunon kihlattua. (Ens. sukukirja s. 133)
“Että ennen aurinko viiraa kum meijän kello”
Näin sanoi Marsin Antti, joka oli ruodun sotamies Marsin jälkeläisiä (Antin isoäiti oli Hyytinen). Marsin Antti oli valistunut mies, jonka huushollissa kaikki olivat järjestyksessä. (Ens. sukukirja s. 42)
”Voi täytisen vaivanen”
”Voi heittiö sinua”
Sofia (s. 1876) Hyytinen käytti näitä sanontoja. (Matti ja Paavo Hyytinen)
”Jukerin tähden Senja vie saunakammariin”
Matti Hyytinen muistaa lapsuudestaan tämän sanonnan. Näin sanottiin naapurissa, muurari Hyytisen perheessä. Näin sanottiin lapselle, joka oli tehnyt jotakin pahaa. Ilmeisesti saunakammarissa lapsi sai piiskaa tai joutui muuten tilille pahanteostaan.
”Syörä täs täytyy, ei muuten palkoos kostu”
Paavo (s. 1927) Hyytinen Pulkkilasta sanoi näin usein ruokapöydässä ottaessaan ruokaa lisää. Hän kertoi näin ruokapalkalla olleen talkoolaisen sanoneen. (Outi Hyytinen)
Voitto hyytisen sutkauksia
Tässä kokoelma uusia hyytismäisiä sutkauksia, joita Voitto Hyytinen on koonnut jo loppuunmyytyyn Lappajärveläisiä tarinoita ja sananparsia I ja II -kirjaan. Voiton luvalla saimme julkaista ne sukuseuramme sivuille.
Muurari Matista kerrottua
Matti Hyytinen sukutaulussa 327 Sukukirja osa II – Eikö sitä Äijää näy?
”Se on Oskari asia sillä lailla, että kun sinä lakkaat tietämästä, niin minä vasta alan”
sano muurari Matti.
I.K.L. miehet oli menny muiluttamaan Hyytisen Mattia. Matti oli sanonu:
”Aina ku iikolli astuu minun ovesta tupaan, niin pää putoaa porstuan lattialle ku kollikissalta. ”
”Kun minä muuraan niin savo menöö piipusta ja minä ovesta pihalle”, sano Hyytisen Matti.
Lotto-Kallesta kerrottua
Karin Hermanni, ”Lotto-Kalle”, sukutaulussa 327 Sukukirja osa II – Eikö sitä Äijää näy?
”Voi sopii mihin vaan sen panoo”, sano Karin Hermanni ku marjapuuroon voisilimän laitto.
Senja muorista kerrottua
Senja Hyytinen sukutaulussa 224 Sukukirja osa II – Eikö sitä Äijää näy?
”Minä oon neulonu jo lanellipaijan ennen ylösnousua”, sano Hyytisen Senja.
Senja muori oli veisannu virttä. Vaari oli kuunnellu vähän aikaa. Polokassu sitte jalakaa ja alkanu veisaamaan, veisannu pätkän virttä ja sanonu:
”Tuossa Senja on sun virtes nuotti.”
”Jos meettä sinne jäälle ja hukutta sinne, niin ku takasi tuutta niin minä pieksän teijät molemmat”, sano Hyytisen Senja.
Onni oli korjannu autoa Hyytisen pihassa. Senja muori oli tullu tuvasta, niin Onni oli sanonu: ”Elä ollenkaan hengitä siihen malliin että rupeat taas kyselemään.”
Pitkä Jussista kerrottua
Jussi Hyytinen sukutaulussa 1252 Sukukirja osa II – Eikö sitä Äijää näy?
”Kyllä siinä on ollu lujat hanskat, ne lähtöö jo kolomannelle talavelle”, sano Oskari.
”Niillä ei ookkaa tehty töitä”, sano Pitkä Jussi.
”Vanhalle miehelle ei oo vireästä hevosesta eikä nuoresta akasta. Niitä ei saa piettyä hallinnassa”, sano Pitkä Jussi.
”Jos tuo liukkaalla kaatuu, niin sitä ei saa pystyyn ennen kevättä”, sano Pitkä Jussi ku lihavan akan näki.
Kertoja Terttu Perälä kirjassa Lappajärveläisiä tarinoita ja sananparsia:
Hyytisessä tapettiin sikaa. Tappaja löi kirveellä sikaa päähän, mutta kirves lipsahti ja kävi sikaa korvapieleen. Siitä sika lähti hyppäämään pitkin Hyytiälää. Jokainen yritti sitä heinäseipäällä tai jollakin karahkalla. Viimein, kun sika saatiin tapettua, se oli joka puolelta mustelmilla.
Hyytisen Jussi siihen: ”Sehän kävi heleposti.”
Kertoja Jaakko Olli kirjassa Lappajärveläisiä tarinoita ja sananparsia:
Alasen Oskari ja Pitkä Jussi toi lehemiä lautalla pois Lukkarinsaaresta, niin Oskari sano Jussille: ”Miten Jussi meijön käy, jos rupeaa tuulemaan.”
”Jaa, minoon pohjassa ku rautakanki”, sano Pitkä Jussi.