Sutkauksia

Eino A. Hyytinen (1901-1976, ”Äijän” siskon Marian poika) kertoo ensimmäisessä sukukirjassaan artikkelissa ”Hyytiälä -kyläkuvaus” useita vaariltaan ja hänen sisaruksiltaan kuulemiaan tarinoita. Tarinat sisältävät sanontoja ja sutkautuksia, joista osa on koottu tälle sivulle.

Äijän ja muorin sutkautuksia voi lukea ”Eikö sitä Äijää näy” -sukukirjasta. Kirjasta löytyy muidenkin Hyytisten sanontoja useissa artikkeleissa.


“No tuosta ponkuran kohalta se liksauttaa.”

Oli puintiaika. Remmi tahtoi lähteä usein pois puimakoneen päältä. Siinä oli punttiliitos. Siitä kuului ääni aina, kun se kävi siinä ryskyn päässä pienimmässä remmisiivassa. Matti-vaarini sanoi: ”No tuosta ponkuran kohalta se liksauttaa.” – Oiva Hyytinen

“No nepä on saanu huonon kasvatuksen.”

Erkki-isälläni oli välillä tapana kehaista tekemisillään. Sodan jälkeen hän oli maanlunastuslautakunnassa. Siellä oli myös agronomi Kiiskinen. Isäni oli kehunut, että minä se olen saanut lapseni niin hyvin kasvatettua, että ne kaikki ovat jääneet maatalouden piiriin. Kiiskinen oli sanonut isälle: ”No nepä on saanu huonon kasvatuksen.” – Oiva Hyytinen

”Veikko kun keittää kahvia, niin se tietää, miten vaikia se on se vesi hankkia, se ei sitä tyhjää siihen kahviin haaskaa.”

Sodan jälkeen Kotimäessä (Anni ja Veikko Hyytisen talo) oli eräs vanhempi henkilö, Lyyti, ompelemassa. Hän oli perso kahville. Hän tuli meille (Hyytisille) Laakkolaan valittelemaan: ”Se on tuolla Kotimäessä semmosta, että kun tuo Veikko kantaa sen veen sinne pirttiin, ja Anni ei tieä miten se on takkuisen takana sieltä kaukaa hakia sitä vettä, niin se haaskaa sitä vettä siihen kahaviinkin turhan paljon. Veikko kun keittää kahvia, niin se tietää, miten vaikia se on se vesi hankkia, se ei sitä tyhjää siihen kahviin haaskaa.”

“Minä vien sen raavon niin kauvaks, ettei toiseen tupaan kuulu”

Yksi Hyytinen oli muuttanut Lappajärveltä kylmään, asumattomaan korpeen Vimpelin Huopanaan. Miksi kukaan muuttaisi Hyytiälästä kauas korpeen? Tällä Hyytisellä oli ”pahanpänttinen” vaimo, joka piti viedä kauas ihmisten ilmoilta. (Ens. sukukirja s. 43)

”Senkin raavon lehmä, siitä se vastuksen heitti”

Näin mutisi Matti ”Äijä” Hyytinen vaimostaan, jota piti taluttaa iltapimeänä ulkovessaan. (Sukukirja osa II s. 120)

”Voi pahar raato! Kum minä saan sun kiinni, nin näät kumman kurauksen”

Anna Kreetta Matintytär (s. 1851, ”Äijän” sisko) sanoi näin Kusti Hyytiselle, joka pisti kiusallaan tulen päreellä Reetan tappurakuontaloon (tappurakuontalo on pellavarohdosta, josta tehdään lankaa). Raato-sanaa käytettiin ilmeisesti sekä miehestä että naisesta.  (Ens. sukukirja s. 41)

“Kuhi omansa ottakooj ja toisen omaj jättäköön, mutta jättäkää mullen se Hyytisen kikkarapääpoika, se Taavi”

Näin julisti kovalla äänellä Maija Olli tanssien loputtua. Hyytisen kaunis poika Taavi oli tanssittanut Maijaa. (Ens. sukukirja s. 44)

Hyytisen Matti ”Äijä”, Taavin veli, oli lappajärvisten mielestä ruma. Häntä kiusoiteltiin, että hän ”ei olisi saanut muualta akkaa kuin Ämmesmäeltä”. (Ens. sukukirja s. 44) Ämmesmäen perheessä ei ole ilmeisesti oltu kaunottaria.

“Hyytisen miehillä on aina kassara pystyssä”

Sofia (s. 1876) Hyytinen ohjeisti pojanpoikansa Maunon kihlattua.  (Ens. sukukirja s. 133) 

“Että ennen aurinko viiraa kum meijän kello”

Näin sanoi Marsin Antti, joka oli ruodun sotamies Marsin jälkeläisiä (Antin isoäiti oli Hyytinen). Marsin Antti oli valistunut mies, jonka huushollissa kaikki olivat järjestyksessä. (Ens. sukukirja s. 42)

”Voi täytisen vaivanen”
Voi heittiö sinua”

Sofia (s. 1876) Hyytinen käytti näitä sanontoja. (Matti ja Paavo Hyytinen)

”Jukerin tähden Senja vie saunakammariin” 

Matti Hyytinen muistaa lapsuudestaan tämän sanonnan. Näin sanottiin naapurissa, muurari Hyytisen perheessä. Näin sanottiin lapselle, joka oli tehnyt jotakin pahaa. Ilmeisesti saunakammarissa lapsi sai piiskaa tai joutui muuten tilille pahanteostaan.

”Syörä täs täytyy, ei muuten palkoos kostu”

Paavo (s. 1927) Hyytinen Pulkkilasta sanoi näin usein ruokapöydässä ottaessaan ruokaa lisää. Hän kertoi näin ruokapalkalla olleen talkoolaisen sanoneen. (Outi Hyytinen)