Isäni Armas osti vuonna 1950 kaupan läheltä suutari Eemeli Karhusaarelta talon. Yhdessä pienessä huoneessa sijaitsi Osuuskassan Itäkylän konttori. Konttori oli toiminut siinä 1946 lähtien, ja jatkoi toimintaansa muutaman vuoden oston jälkeenkin. Eemeli muutti perheineen Rantakankaalle, vaimonsa kotitaloon, reilun kilometrin päähän.
Ennen kuin muutimme, talo remontoitiin perusteellisesti. Äidillämme oli mielessään tarkat suunnitelmat siitä, miten remontti oli tehtävä. Hän vaati, että ns. olohuoneeseen piti muurata takka. Takka ei kuitenkaan ollut muurari-Hyytisten mallia. Talon ja uusien huonekalujen ostoon saatettiin käyttää äiti-Helenan perintörahoja Ylihärmästä. Hän antoi talolle nimen Puistola.
Tien toisella puolella on vuonna 1948 rakennettu ns. punainen varasto, joka on vieläkin olemassa. Sen vasemmassa päädyssä on kesäkioski, keskellä puuvaja ja oikeassa päädyssä perunanlajittelijan katos. Alareunassa näkyy perunavaraston katto.
Oikeassa alakulmassa näkyy osittain Puistola, sen sisäänkäynti ja eteinen.
Ylhäällä vasemmalla näkyy Osuuskassan Itäkylän konttori Rauhalan siipirakennuksessa. Oikealla on vielä Mellerien sauna.
Joulu 1953 muutti Puistolan elämän kertaheitolla. Talossa asui silloin vanhempieni lisäksi jo neljä lasta: Kari, Kaija, Jorma ja Pekka. Äiti-Helena oli viimeisillään raskaana. Joulupukki ehti käydä nipin napin jakamassa lahjat. Tapaninpäivänä oli pakko kutsua kätilö Puistolaan, sillä synnyttämisen aika oli tullut. Lappajärven sairaala lienee ollut remontissa, joten oli valittu kotisynnytys. Paikalle tulikin kätilö ja apulaiseksi sairaanhoidon opiskelija, jotka sattuivat olemaan vielä serkukset eli Hilkka Hyytinen (myöh. Vanhamäki) ja Liisa Hyytinen (myöh. Jaakkola). ”Pitkän-Jussi” on molempien isoisä. Molemmat olivat lisäksi Armas Mellerin serkun tyttäriä.
Tarkkoja muistikuvia ei minulla tästä päivästä ole, mutta varmaan minut ja nuoremmat sisarukseni häädettiin vähän sivummalle. Pian ilmoitettiin, että oli syntynyt poika eli Aimo. Yllättäen synnytys jatkui vielä, ja hetken kuluttua syntyi vielä tyttö eli Anni. Etukäteen ei oikein taidettu tietää, että oli tulossa kaksi lasta. Ainakin minulle se oli täysi yllätys. Meitä lapsia olikin sitten jo kuusi.
Ylpeänä työntelin myöhemmin kaksostenvaunuja ”Ammeskaulla” eli kaupan ja Puistolan välissä kulkevalla tiellä!
Pari vuotta myöhemmin äitini tilasi valokuvaaja Olavi Korkea-ahon Alajärveltä ikuistamaan Puistolan joulunviettoa. Tunsin itseni sellaiseen 12-vuotiaana liian vanhaksi tai saatoin olla koulussa, joten jäin pois kuvista. Olinhan jo aloittanut kirkonkylässä keskikoulun, jota kävinkin perusteellisesti.
Tummat kalusteet oli ilmeisesti hankittu Helenan perintörahoilla. Osa kalusteista on vieläkin tallella ja käytössä. Ikkuna on varastoille (Peruna- ja punainen varasto) päin.
Valokuvaaja O. Korkea-aho
Äiti keräsi vanhoja talonpoikaisesineitä ja niistä pääsi kuvaukseen iso kuparinen kahvipannu ja takassa käytettävä kolmijalkainen pata. Kuvassa on myös kaksikin erilaista keinuhevosta ja retkimallinen tarjoilupöytä. Yhdessä kuvassa näkyy myös nukke pajuvitsoista punotuissa nukenvaunuissa. Vaatetus oli myös tärkeä yksityiskohta. Pekalla ja Jormalla on merimiespuvut ja kaksoset selkeästi tonttuasuissa.
Vasemmalta Pekka 1950-2021, Anni (s.1953), Aimo (s.1953) ja Jorma (s.1948). Kahvipannu ja takassa oleva kolmijalkapata olivat äidin keräämiä. Eemeli Karhusaarella oli tässä huoneessa suutarinverstaansa.
Kaksoset Anni ja Aimo puuron keitossa.
Kaksosille ja kaikille lukijoille toivotankin jo näin etukäteen Hyvää Joulua ja Rauhallista Uutta Vuotta!
kirjoittanut Kari Melleri
2023