Sukuposti

Sukujuhlat on perinteisesti pidetty Lappajärvellä. Tänä vuonna tuosta perinteestä poikettiin, sillä elokuun lopulla kokoonnuttiin Haapavedelle. Osallistujia oli noin 70 ja huomattava osa aivan ensikertalaisia. Ilahduttavasti joukossa oli myös nuorta väkeä. Se on sukuseuran tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeää.   Sukujuhlan ensimmäinen päivä 23.8.2025 – Serkkutapaamisia   Kolmisenkymmentä Aune ja Erkki Oksan jälkikasvua kokoontui Haapaveden Opistolle. Maittavan lounaan lisäksi ohjelmassa […]

70- ja 80-luvuilla tehdyt automatkat serkkulaan Haapaveden Eskolanniemelle eivät unohdu. Meitä serkkuja olikin paljon, sillä useissa perheissä oli monta lasta. Kyläilyt tapahtuivat tututulla kaavalla, seurustellen, maatilan eläimiä tarkkaillen ja pihaleikkejä leikkien. Miltei aina vierailu huipentui siten, että kävelimme pitkää koivukujaa myöten Haapajärven rantaan uimaan, soutelemaan tai nuotioiltaa viettämään.  Meitä kaikkia yhdistänyt Aune-mummu oli nukkunut ikiuneen

Rakas Päiväkirjani Heräsin kymmenen maissa. Söin ohrapuuron ja rupesin heti kovalla touhulla siivoamaan tupaa. Isä oli eilen saanut maalatuksi kammarin lattian ja nyt sai heti ruveta kantamaan rehuja sängystä pihalle ja vaihtamaan uudet pulstereihin, kun sängyt sai muuttaa kammariin. Kun kammari oli saatu valmiiksi, ruvettiin siivoamaan tupaa. Äiti rapsi risuluudalla katon ja seinät ja me

Varpunen jouluaamuna, Sparven om julmorgonenSanoitus Sakari Topelius 1859, sävellys Otto Kotilainen 1913, suomennos Konrad A. Hougberg 1874 Useat suomalaisten rakkaimmista joululauluista ovat sävellyksiä Sakari Topeliuksen runoista. Näitä ovat muun muassa Varpunen jouluaamuna ja Sylvian joululaulu, jotka ovat olleet usein kärkipäässä, kun on äänestetty vuosittain kauneinta joululaulua.  Luonto-ohjelmien tekijä Veikko Neuvonen kertoo Sakari Topeliuksen tunnetun joululaulun

Sukulaiset vaikuttavat monella tapaa toisiinsa. Parhaimmassa tapauksessa he voivat olla esikuvia tai henkinen selkänoja, josta ottaa mallia elämiseen. Omassa elämässäni tunnistan useita vaiheita, joissa suvun vaikutus näkyy myönteisellä tavalla. Ollessani 15–vuotias, päädyin kesäksi Hyytisen suvun puoleisen serkkuni perheeseen heidän vauvansa lapsenvahdiksi. Nuoruudessani minulla oli tapana kirjoittaa päiväkirjaa. Tuoltakin kesältä on olemassa tarkat muistiinpanot, joita olen

Isosisko meni mummulle yöksi. Mummu asuu Mummunpäässä.Meidän talon ja Mummunpään välissärajaojaIsosisko meni tietä myöden, koivukujan kautta. Minäkin haluan mummulle yöksi.Haluan ottaa käteeni valokuvan mummun piirongin päältä yksi kerrallaankatsella rakkauttaKuvat kehyksissä, serkkuja, kukkakimppuja huntuja nutturoitaMummu vaihtelee valokuvien paikkojakuin olisi aina uudet tahtomiset ja ottamiset ja kohta ensimmäinen vauva.Mummu naurahtelee, ja ryystää kahvia lautaselta, porstuan kautta. Haluan

”Siinä on suuri kiitoksen aihe kun jaksaa vielä askareesa toimittaa ja sellainen vapaus saapi levähellä kun väsyttää ja keitellä mitä saattaa syyvä”  Näin kirjoitti Aliina Jaakontytär Hyytinen o.s. Rinne (1888-1981) kirjeessään pojalleen Oivalle Australiaan joulukuussa kuusikymmentä vuotta sitten. Kirje on kokonaisuudessaan luettavissa tämän tekstin lopussa! Alina (käytti Alina-nimeä yhdellä iillä) oli tärkeä koko suvun yhdistävä

Kirjoitan joulutervehdystä Torreviejassa Espanjassa, jossa joulua edeltävää aikaa vietetään paljon värikkäämmin kuin Suomessa.  Palaan ensimmäisiin lapsuuden ajan jouluihin, jotka muistan. Kuusilapsisen perheen joulut olivat aineellisesti vaatimattomia, mutta muuten erittäin rikkaita. Niitä ajattelee vieläkin aina lämmöllä. Ei niitä lahjoja juurikaan ollut, mutta ei osattu paljoa odottaakaan. Noin 3-4 vuotiaan muistoihin piirtyy ensimmäiset kerrat joulupukista. Meille tuli

Alfred Hyytinen (1896-1916) oli ensimmäinen taistelussa kaatunut suomalainen jääkäri. Hänet on haudattu Gallingin sotilashautaan kahden taistelutoverinsa kanssa. Olen käynyt hänen haudallaan kaksi kertaa. Jälkimmäisen käyntikerran aihe oli Schmardenin muistomerkin paljastaminen. Gallingin sotilashauta oli aika huonossa kunnossa, mutta nyt se on kunnostettu. Järviseutu-seura on mielestäni tehnyt hyvää työtä. Muistomerkki Schmardeniin 25.7.2016 Olin 25.7.2016 paikalla Latvian Enguren

Kun Outi Hyytinen pyysi kirjoitusta sukuseuran nettisivuille, ajattelin, että kirjoituksen olisi hyvä käsitellä jotakin sukulaista. En heti keksinyt ketään, mutta kun satuin juuri lukemaan Pentti Saarikosken kirjaa (Asiaa tai ei, Otava 1980), muistin yhtäkkiä, että Saarikoskihan on Hyytisten kaukainen sukulainen. [Toim.huom. Artikkelin lopussa selvitys Hyytisten sukulaisuussuhde Pentti Saarikosken kanssa!] Kävin taannoin Kauhavan kirjastossa ja löysin