Kolumni: tauluista ja numeroista

Kun kohtaat uuden ihmisen, joka vaikuttaa tutulta, niin ota sukukirja esille. Siellä olevia sukutauluja tutkimalla voit huomata, että uusi tuttavuus onkin sukulaisesi.

Minulta on kysytty ”Miten nuo sukutaulut oikein syntyvät?” Yritän vastata tähän kysymykseen.
Tärkeintä oli hankkia sukututkimusohjelma. Toisella yrittämällä valikoitui koneelleni ATK-Palvelu Luhtasaaren tekemä Sukujutut-ohjelma, joka on helppo- ja monikäyttöinen sekä toimiva. 

Aloin syöttää 15 vuotta sitten sukulaisteni tietoja koneelleni. Nyt niitä on siellä yli 30 000. Vertailun vuoksi Hyytisen uuteen sukukirjaan mahtui vain noin 7000 henkilön tiedot! Haasteeksi tuli nyt, miten saan nuo kirjaan mahtuvat tiedot kätevästi poimittua tiedostostani. Muutaman viikon miettimisen jälkeen asia alkoi kirkastua. Kun samalla tutustuin Sukujutut-ohjelmaan tarkemmin, huomasin siinä olevan sukukirjan tulostuksen tyylitiedoston erittäin hyväksi.

Sukukirjaan päätyneiden taulujen johtoajatus on, että kaikki sukukirjassa esiintyvät henkilöt ovat sukua lähtöhenkilölle vähintäänkin avioliiton kautta. Tätä polkua ei ole helppo havaita, mutta kyllä se aina löytyy. Kun seuraa sukukirjasta vaikkapa omaa sukutauluaan aina aikaisempaan sukupolveen, niin päätyy aina samaan lähtöhenkilöön, eli Olavi Olavinpoika Hyytiseen. Sukutaulussa mainitaan ”suvunjatkaja” ts. päähenkilö aina ensimmäisenä, ja hän voi olla joko mies- tai naispuolinen. Esimerkiksi itse olen kolmattatoista sukupolvea Olavista laskien.

Uudessa sukukirjassa lähtöhenkilönä säilyi edelleen vanhemman veljensä Mikon jälkeen isännäksi tullut Olavi Olavinpoika (s. ennen 1560). Mikolla ei ollut tämänhetkisen tiedon mukaan perhettä, joten hän ei ole mukana sukutauluissa. Suomen Maatalousseurojen keskusliiton valtuuskunta antoi sukukunniakirjan Hyytisen suvulle vuonna 1956 siitä hyvästä, että Hyytisen tila on ollut todistettavasti yhtäjaksoisesti 200 vuotta suvun hallussa. Tuossa kunniakirjassa mainitaan Olavi tilan ensimmäiseksi isännäksi, sillä hän esiintyi vuoden 1583 maakirjassa ensimmäisenä Hyytisen nimellä. Patronyymiksi vahvistui myöhemmin Olavinpoika. Hänen taulunsa numero on 1 ja sukuhaaransa roomalainen numero I. Hänen lapsensa ovat 2. sukupolvi, eli roomalainen numero II. Sukukirjan sukutaulun nimen edessä oleva roomalainen numero kertoo, monettako sukuhaaraa olemme Olavista laskien. On mielenkiintoista ajatella, että n. 450:ssä vuodessa on ehtinyt varttua 16 sukupolvea.

Hyytisen sukukunniakirja:
”Tämän esimerkillisen kiintymyksen kotikontuun on Suomen maanviljelijäin ammatillinen järjestö todennut ja on vaatimattomana tunnustuksena tämän suvun suuresta kodin, kotiseudun ja isänmaan rakkaudesta antanut tilan nykyiselle omistajalle tämän kunniakirjan.”
Tämä sukukunniakirja on tänäkin päivänä Lappajärvellä Hyytisen tuvan seinällä. Tila lopetettiin 1960-luvulla. Tästä on kuvaus sukukirjassamme.

Olavi Olavinpoika Hyytisen perheessä on vaimon ja kahden tyttären lisäksi seitsemän nimeltä mainittua poikaa. Esko Olavinpoika (s. 1585) on ensimmäisen sukukirjan tiedoista poiketen esikoinen. Tällä on merkitystä sukutauluihin, sillä Eskon taulun numero on nyt 2 ja Simon 3. Eskon sukua ei kirjan sukutauluissa seurata. 

Eskoa kuusi vuotta nuoremmasta Simo Olavinpojasta (s. 1591) kasvoi perheen vahva vaikuttaja, isäntä ja lautamies, jonka jälkipolvet ulottuvat taulusta numero 3 numeroon 1482, kun koko sukukirjassa on yhteensä 1660 taulua. Itsekin olen Simon jälkeläisiä.

Simolla oli seitsemän vuoden ajan yhtiömiehenä veli Jooseppi Olavinpoika (s. 1597), joka osti Evijärven Inankylästä Norrenan talon ja muutti perheineen sinne vuonna 1650. Joosepin jälkipolvia käsitellään sukukirjan tauluissa 1483-1627. Kirjan sukutaulujen pohjaksi otin tiedostostani kaikki hänen jälkipolvensa kuudenteen sukupolveen saakka. Ne kattavat ajanjakson 1500-luvun lopulta 1700-luvun alkuun ja ovat hieman laajemmat kuin sukukirja I:ssä. 

Uusien tietojen mukaan Simon vaimoksi ja lasten äidiksi vahvistui Kaisa Nykänen ja tämän isäksi vävy ”Iso-Paavali”. Tämä poikkeaa aikaisemman sukukirjan tiedoista. Jotta sukukirjassa olevien sukutaulujen määrä ei olisi paisunut liian isoksi, oli niiden määrää pakko rajoittaa. Sen takia päätin jatkaa ainoastaan Simon jälkeläisistä Juho Matinpoika Hyytisen (s. 11.2.1704, sukutaulu 201) jälkipolvia nykypäivään asti. Juho on suoraan VI sukupolvea Olavista lähtien.

Päähenkilön nimen perässä on viittaus tauluun, jossa on päähenkilön vanhempien ja sisarusten nimet. Jos myös puolisolla on samanlainen viittaus, on kyseessä samaan sukuun kuuluvien henkilöiden avioliitto. Puolisot voivat jäljittää näin yhteisen esi-isänsä tai esi-äitinsä. Esimerkkejä sukulaisuudesta on paljon. Yksi esimerkki löytyy aikaisemmin mainitun Juho Matinpoika Hyytisen pojan Matti Juhonpojan sukutaulusta (sukutaulu 203). Hän oli kahdesti naimisissa, ja kummatkin vaimot olivat Hyytisen sukujuurta. Jälkimmäinen vaimo, Saara, oli ollut myös aikaisemmin naimisissa.

Kuten tästä kirjoituksesta ilmenee, on suvussamme käytetty samoja etunimiä jo aikojen alusta. Siksi sukututkimuksessa on tärkeää tietää henkilöiden tarkka syntymäaika ja patronyymi. 

Kari Melleri

Toivottavasti sait tästä jutusta apua sukutaulujen lukemiseen!

Kirjoittanut Kari Melleri, sukututkimuksen harrastaja

2021


Hyytisen sukuseura julkaisee kolumnisarjassa sukuseuraan kuuluvien henkilöiden kirjoituksia neljä kertaa vuodessa. Kirjoituksen aihe on kirjoittajan itse valitsema, ja kirjoittaja vastaa kolumneissa esitetyistä mielipiteistä.