Alfred Hyytinen (1896-1916) oli ensimmäinen taistelussa kaatunut suomalainen jääkäri. Hänet on haudattu Gallingin sotilashautaan kahden taistelutoverinsa kanssa. Olen käynyt hänen haudallaan kaksi kertaa. Jälkimmäisen käyntikerran aihe oli Schmardenin muistomerkin paljastaminen. Gallingin sotilashauta oli aika huonossa kunnossa, mutta nyt se on kunnostettu. Järviseutu-seura on mielestäni tehnyt hyvää työtä.
Muistomerkki Schmardeniin 25.7.2016
Olin 25.7.2016 paikalla Latvian Enguren kunnan Schmardenin kylässä, kun siellä paljastettiin juhlavin menoin jääkäripioneerien uusi muistomerkki puolustusministerien Jussi Niinistö ja Raimonds Bergmanis ja sotaväen sekä pioneerien kenraalien läsnä ollessa. Tasan sata vuotta aiemmin jääkäripioneerit osallistuivat Schmardenin hyökkäystaisteluun hyvällä menestyksellä. Schmardenin päivä 25.7. onkin ollut pioneerien perinne- ja vuosipäivä.
Juhla oli ytimekäs ja isänmaallinen sekä riittävän lyhyt useista puheista huolimatta. Kansainvälisyys tuli esiin jo juhlapaikan vuoksi. Asiaa käsiteltiin monelta kannalta, eikä toistoa ollut liikaa. Käännökset latviaksi tai latviasta rytmittivät ohjelmaa.
Muistomerkin paljasti toimikunnan pj kenrm Juhani Kääriäinen. Muistomerkki on Savitaipaleen pallograniittia ja siinä on pioneerien alkuperäinen aselajitunnus, kirves ja hakku, ja sen yläpuolella jääkäriristi.
Tapahtuma ylitti tv-uutisten ja lehtien tiukan uutiskynnyksen.
Alfred Hyytisen hauta Gallingissa
Päivän aikana ehdimme käydä jääkärien jäljillä ja pysähdyimme mm. Saksan itärintamalla ensimmäisinä kaatuneiden jääkärien haudoilla Gallingissa. Jääkäri Alfred Hyytinen (s. 1896 Viipurissa, k. 13.6.1916) oli ensimmäinen taistelussa kaatunut jääkäri. Sukulaisuuteni häneen voidaan kuvata näin: Alfred on isäni neljäs serkku!
Seuraavakin haavoittunut oli Lappajärveltä. Rumputulessa 25.6.1916 saivat sirpaleen osuman Max Kronqvist (s. 1894) Pietarsaaresta menehtyen heti ja Matti Nykänen (s.1896) Lappajärveltä, joka kuoli Skrabben kenttäsairaalassa vasta 28.6.1916 eli kolmantena jääkärinä. Hän on jäänyt aiheetta vähemmälle huomiolle, koska on haudattu erilleen Skrabbeen. Hyytinen ja Nykänen ilmoittautuivat molemmat 5.1.1916 ja määrättiin 1. komppaniaan. Kaverukset ehtivät saada puolen vuoden koulutuksen ennen lähtöä rintamalle. He kulkivat näin sotatietään yhtä matkaa.
Gallingin hautakivessä mainitaan kolmantena Jaakko Ilmari* Pahkajärvi, s.1897 Kortesjärvellä. Hän menehtyi räjähtämättömän kranaatin täysosumaan ollessaan korsussa lepäämässä. Hän oli jostakin syystä valinnut alapetin, joka oli oikeastaan Bertil Heinrichsin. Tämän vanhin veli Erik oli joukon johtajana ja ehti jo kahden muun veljensä lailla hetken luulla nuorimman veljensä kaatuneen.
Gallingin jääkärihautamuistomerkin kunnostus
Järviseutuseurassa herätti huomiota Gallingin sotilashaudan huono kunto jo vuonna 2016, ja monien vaiheiden jälkeen se saatiin hienoon kuntoon lokakuussa 2024. Järviseutuseuran puolesta puuhamiehenä oli Mauri Jokela Evijärveltä. Lopulta apua saatiin useilta tahoilta. Lisäksi muistomerkille johtava polku tasoitettiin ja levennettiin kahteen metriin ja tehtiin tarvittavat aidat ja niihin portit. Ensi kesänä tulee kuluneeksi 100 vuotta alkuperäisen hautamuistomerkin vihkiäisistä, joten silloin on tarkoitus juhlistaa kunnostettua muistomerkkiä. Ottakaa yhteyttä, jos haluatte osallistua matkalle.
kirjoittanut Kari Melleri
2024
Alfredin sukutaulun kertomaa
Alfredin sukutaulu nro 1259 syntymä- ja kuolinaikatiedot ovat karua luettavaa. Alfredin isä Antti, joka eli 75-vuotiaaksi, joutui kokemaan elinaikanaan kolmen vaimonsa sekä seitsemän lapsensa kuoleman.
Alfred Hyytisen isä Antti Antinpoika Hyytinen (1853-1929) oli torppari. Antin torppa sijaitsi Kirkonkylän ja Itäkylän puolivälissä Könnissä (missä on myös muistokivi). Toimeentulo oli niukkaa, joten hän kävi välillä Pietarissa töissä, ja otti silloin perheensäkin mukaan. Alfred syntyi Pietarissa Antin kahdeksantena lapsena.
Lapsia syntyi ensimmäisestä avioliitosta Leena Erkintyttären kanssa kolme. Leena kuoli 19 päivää kolmannen lapsen synnytyksen jälkeen. Tuohon aikaan miehen oli yksinhuoltajana vaikea pärjätä, joten kesti puoli vuotta, kun Antti avioitui Alfredin äidin Liisa Matintyttären kanssa. Tästä avioliitosta syntyi seitsemän lasta. Alfred oli heistä toiseksi nuorin.
Kun Antin vaimo Liisa kuoli, oli Alfredin pikkusisko Maria vasta nelivuotias. Ensimmäisen avioliiton kolme lasta olivat jo menehtyneet, samoin kuin Liisan ja Antin lapsista Hilma ja Matti. Jäljellä olivat Oskari (s.1891), Vihtori (1893), Alfred (1896) ja Maria (1899). Vanhemmista lapsista oli varmasti jo apua pienimäisten hoitamisessa.
Yksin ei ole miehen hyvä olla. Antti nai Vilhelmiina Kustaantyttären, joka oli silloin jo ”ikäneito”, eli 45-vuotias. Avio-onnea ei kestänyt kauan, sillä Wilhelmiina kuoli kahden vuoden kuluttua.
Neljäs Antin vaimoista, Liisa nimeltään hänkin, oli Anttia 12 vuotta nuorempi. Antti Antinpoika ja Liisa Matintytär ehtivät viettää yhteistä elämää 16 vuotta. Antti kuoli v. 1929 ja Liisa vuonna 1940. Kummatkin olivat päässeet siihen aikaan varsin korkeaan ikään kuollessaan, eli 75 -vuotiaiksi.
Kahta lasta lukuun ottamatta kaikki Antin lapset menehtyivät alle 20-vuotiaana. Alfredin veli Oskari muutti Amerikkaan, ja hänellä on neljä lasta. Oskarin toiseksi vanhin kaatui Ranskassa toisessa maailmansodassa 20-vuotiaana. Vihtori-veljelle syntyi sukukirjan mukaan Lappajärvellä kymmenen jälkeläistä.
Kirjoituksessa on käytetty lähteenä sukutaulua 1259 sekä Kari Mellerin tutkimuksia.
kirjoittanut Outi Hyytinen
2024
Ps. Esa Hyytinen on kirjoittanut Alfredin jännittävästä matkasta jääkärikoulutukseen sekä hänen viimeisistä hetkistään Hyytisen sukuseuran ensimmäiseen sukukirjaan.