Kotimäen (Pulkkilan Hyytisten) sisarustapaaminen Kiponniemessä 1.-3.10.2021
Oi sitä riemua, kun saimme jälleen nähdä toisemme Kiponniemessä lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Iloinen puheensorina täytti leirikeskuksen, kun Kotimäen (Pulkkilan Hyytisten) sisarukset puolisoineen tapasivat toisensa. Meitä oli koolla yhteensä 21 henkilöä. Matkat olivat vaihtelevan pitkiä Kuusamon ja Kuusankosken väliltä, mutta toinen toistemme näkeminen poisti matkaväsymykset. Oli ilo tulla yhteen kahden vuoden tauon jälkeen. Viikonlopun kruunasi se, että saimme käydä katettuun ruokapöytään useita kertoja päivässä. Liisa-siskomme Australiasta oli Skypen välityksellä mukana miehensä kanssa.
Meillä oli syytä juhlaan ja kokoontumiseen, sillä vanhempiemme Anna ja Veikko Hyytisen syntymästä on kulunut sata vuotta. Meidän sisarusten ikä yhteenlaskettuna on tuhat vuotta ja miniöiden ja vävyjen ikä lähes 900 vuotta.
Maukkaan aamupalan ja happihyppelyn jälkeen oli ihana hiljentyä lyhyeen hartaushetkeen ja rukoukseen.
Pidimme päivän mittaan useita sessioita. Tällä kertaa yhdessä sessiossa miniät ja vävyt kertoivat kuvin ja sanoin, millaista oli tulla Hyytisen sukuun. Kun uusi tulokas oli tulossa Saariperäntietä kohti Kotimäkeä, pienimmät sisarukset jäivät tienvarren ojanpientareelle piiloon kyttäämään tulokasta. Heitä jännitti kovasti uudet tuttavuudet. Miniät ja vävyt, joilla on pienempi suku, olivat aluksi ajatelleet, että voi mahdotonta, miten monta uutta nimeä pitää opetella, kun uusia siskoja ja veljiä esittäytyi toinen toisensa perään. Mutta nyt vuosikymmenten vieriessä ei tarvitse enää vihkosta nimiä tarkistaa. Miniät ja vävyt oppivat uusia asioita Hyytisillä, mm. syömään limppisoppaa!
Olemme aina kokoontuessamme laulaneet ns. kronikkalauluja pyöreitä vuosia täyttäneille. Siskojen sähköpostit ovat olleet kovassa käytössä, kun laulunsäkeitä on muokattu. Tänä vuonna oli vanhimman sisaruksemme Eilan vuoro kuulla 80-vuotiskronikka. Lauloimme myös Laurille 70-vuotiskronikan, koska viime vuonna korona esti kokoontumisen. Muutkin toivelaulut raikuivat aina puolen tunnin välein sessioiden aikana. Olimme lähettäneet nuorimmaiselle siskollemme Lealle laulutoiveitamme etukäteen, ja hän säesti pianolla. Kaikkien toiveet oli helppo laulaa.
Olemme järjestäneet perhetapaamisen Kiponniemessä kaksi kertaa aiemmin, mutta vasta nyt pystyimme puhumaan pikkuveljemme Einarin kuolemasta. Antero oli tapahtuman aikaan 13-vuotias teinipoika. Hän oli mukana, kun Einaria vietiin autolla Ouluun sairaalaan. Hän muisteli, miten raskas matka muuttui vielä raskaammaksi, kun pikkuveli kuoli isän syliin. Einarin hautajaiset vuonna1957 jouluaaton aattona toi tumman varjon 14-henkisen perheen elämään. Vielä nyt, 64 vuotta myöhemmin, jokaisen silmään kohosivat kyyneleet yhtyessämme Einarin hautajaisissa laulettuun lauluun ”Onpa Taivaassa tarjona lapsillekin”.
Yksi tärkeä session aihe oli myös isovanhemmat. Juuret, josta perheemme polveutuu. Meillä oli mukana kuvia vierailuista sekä Hyytisen mummon ja vaarin luona että Mäntyojassa. Monet muistelivat maukkaita mansikoita, lämpöisessä maidossa kastettuja korppuja ja mummon kouluun tekemiä eväsleipiä. Leipiä saivat yökylässä olleet.
Sunnuntaina pidimme viimeisen session, jossa sai vielä kertoa, mitä oli mielessä. Raila, yksi miniöistä, tuumasi, että me sisarukset olemme muuttuneet vuosien varrella ja vanhemmiksi tultuamme. Hänen mukaansa emme aikaisemmin kyenneet tuomaan asioita näin syvällisesti esiin suuressa joukossa. Raila oli tehnyt meille jokaiselle muistolausekortin.
Elämää voi ymmärtää vain katsomalla taaksepäin.
Elämää voi elää vain katsomalla eteenpäin. Siis eteenpäin!
On vain yksi elämä. Elä se.
Asian voi ilmaista myös toisin sanoin: Meillä jokaisella on kaksi elämää: se toinen elämä alkaa, kun ymmärrämme, että niitä on vain yksi.
Mitä sinun elämässäsi muuttuisi, jos siirtyisit tuohon elämään?
Kannattaa olla armollinen itselleen, elinikäiselle kumppanille elämässä.
Silitä kättäsi, laita kätesi olkapäällesi ja taputa lempeästi; olet hyvä!
”Herra, sinä olet laupias Jumala ja annat anteeksi, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi ja uskollisuutesi on suuri.”
Ps. 86:15
Viimeinen sessio päättyi siihen, että otimme toisiamme kädestä kiinni ja lausuimme yhteen ääneen Herran siunauksen.
Kirjoittajat: Kaarina Ahonen ja Aino Virtanen
2021