Varpunen jouluaamuna, Sparven om julmorgonen
Sanoitus Sakari Topelius 1859, sävellys Otto Kotilainen 1913, suomennos Konrad A. Hougberg 1874
Useat suomalaisten rakkaimmista joululauluista ovat sävellyksiä Sakari Topeliuksen runoista. Näitä ovat muun muassa Varpunen jouluaamuna ja Sylvian joululaulu, jotka ovat olleet usein kärkipäässä, kun on äänestetty vuosittain kauneinta joululaulua.
Luonto-ohjelmien tekijä Veikko Neuvonen kertoo Sakari Topeliuksen tunnetun joululaulun mielenkiintoisesta taustasta. Topeliuksen liikuttava ja ehkä järkyttäväkin teksti viittaa pikkulapsen kuolemaan, jonka hän joutui toistuvasti kohtaamaan myös omassa perheessään.
Sakari Topelius kirjoitti alkuperäisen ruotsinkielisen runon Sparven om julmorgonen vuonna 1859. Se kertoo myös Topeliuksen omasta tragediasta, sillä hänen poikansa Rafael oli kuollut yksivuotiaana 1858. Se julkaistiin seuraavana vuonna, mutta ilmestyi suomeksi vasta vuonna 1874 Konrad Aleksis Hougbergin (1849-1923) kääntämänä. Useissa kirjoituksissa hänen etunimensä ovat väärin Karl Adolf. Hän suomensi myöhemmin sukunimensä muotoon Waaranen.
Runossa pieni tyttö ruokkii kiitollista varpusta, jonka todellinen identiteetti paljastuu viimeisessä säkeistössä. Lintu onkin tytön varhain menehtynyt, nyt enkeliksi muuttunut veli. Laulusta on monesti laulettu vain kolme ensimmäistä säkeistöä. Ehkäpä viimeiset säkeet on koettu niin surullisiksi, etteivät ne sovi iloiseen joulunviettoon.
Lapsikuolleisuus oli Topeliuksen aikaan korkea. Kirjailija menetti kaksi omaa poikaansa näiden ollessa vasta vauvaiässä. Lisäksi yksi tytöistä syntyi kuolleena, ja myöhemmin vielä toinen tytär menehtyi sairauteen alle kolmevuotiaana. Tapaukset jättivät jälkensä myös Topeliuksen tuotantoon, vaikka kolme tytärtä selvisi aikuisikään. Yksivuotiaana menehtyneen Rafaelin lyhyestä elämästä kertoo myös vuonna 1867 julkaistu satu Om den sommar, som aldrig kom (Kesästä, joka ei koskaan tullut). Siinä tämän haudalle ilmestyy hemppo laulamaan lohduttavaa sanomaansa kuolemanjälkeisestä paratiisista. Sadun idea esiintyi tiivistettynä jo Varpunen jouluaamuna-runossa, joka syntyi vuosi Rafaelin kuoleman jälkeen.
Luontotoimittajana tunnettu Veikko Neuvonen kiinnittää huomiota myös Topeliuksen luonnonrakkauteen. Kirjailija perusti lasten luonnonsuojeluyhdistyksiä, ja tiettävästi hän julkaisi ensimmäisenä linnunpöntön rakennusohjeet. Lintuja esiintyy monissa hänen runoissaan, kuten kuuluisassa Sylvian joululaulussa. Luulin Sylvian tarkoittavan henkilöä, mutta Sylvia olikin laulaa livertävä pikkulintu, joka saattoi joutua silmät puhkottuina suljetuksi häkkiin. Ajateltiin, että laulu houkuttelisi lisää lintuja paikalle, sillä pikkulintuja pyydystettiin verkoilla syötäväksi niiden talvehtimispaikoilla. On esitetty, että Sylvia olisi mustapääkerttu, mutta tätä on hyvin perustein epäilty. Tilalle ei ole annettu kuitenkaan vain yhtä vaihtoehtoa, vaan niitä on kerttujen joukossa useita.
Varpunenkaan ei ole valikoitunut joulurunon linnuksi sattumalta. Se on ollut väheksytty ja jopa vainottu eläin, jonka epäsuosiota kuvaavat myös liikanimet ”rottiainen” ja ”paskahottinen”. Kirjallisuudessa ja runoudessa harmaanruskea varpunen oli jo Topeliuksen päiviin tultaessa vakiintunut vähäosaisuuden vertauskuvaksi. Hänen alkutekstissään siemen pikkulinnulle on samalla armopala köyhälle, ja aulista antajaa katselee Jumala suopein silmin: ”Gud skall än löna den, som är här de armas vän.”
Varpunen jouluaamuna-runo on levytetty lukuisina tulkintoina. Varhaisimman suomenkielisen levytyksen Otto Kotilaisen 1913 säveltämästä laulusta teki Elli Suokas New Yorkissa vuonna 1917.
Lähes kaikki suomalaiset artistit Vesa-Matti Loirista Karita Mattilaan ja Valtteri Torikasta Diandraan ovat levyttäneet tai ainakin esittäneet sen joulukonserteissaan.
Paljon on muuttunut Topeliuksen ajasta, mutta edelleen rakennetaan linnunpönttöjä, valmistaudutaan syksyllä jouluun ja kuunnellaan tai lauletaan itse Topeliuksen joululauluja Suomen Lähetysseuran järjestämissä Kauneimmat joululaulut-tilaisuuksissa.
Suora sukuyhteys Topeliukseen
Sain hieman yllättäen selville, että minulla on suora sukuyhteys Sakari Topeliukseen. Olin tätä useaan kertaan miettinyt, sillä asun nykyään muutaman kilometrin päässä Sipoon Koivuniemestä. Nyt se yhteys löytyi äitini pohjalaisen suvun kautta. Amerikkalaisittain: Valtioneuvos Sakari Topelius is your 6th cousin five times removed eli ”kuudes serkku viiden sukupolven siirtymällä”. Yhteinen esi-isä löytyy Ruotsista noin vuoden 1600 paikkeilla ja sitten asuinpaikkana oli Uusikaarlepyy aina Sakari Topeliukseen asti. Hän muutti Helsinkiin ja vuonna 1879 Koivuniemeen Sipooseen ja kuoli siellä 1898.
Hyytiset ovat Topeliuksen sukulaisia avioliiton kautta
Jotta näitä sukulaisuussuhteiden kiemuroita olisi helpompi ymmärtää, on parasta ottaa esimerkkitapaukseksi joku sukulainen, jonka sukutaustaa lähtee tarkastelemaan. Selvitin Outin (sukukirjan taulu nro 931), eli sirpaleserkkuni, yhteyden Topeliukseen. Jokainen sukutaustaltaan Hyytinen voi tämän avulla laskeskella oman yhteytensä Topeliuksen verisukulaisuuteen. Selvityksen löydät alempaa.
Outi on Sakarin sisaren Johanna Topeliuksen ja hänen miehensä Lars Vilhelm Schalinin avioliiton kautta heidän pojanpojan tyttärensä Itävalta-Unkarissa vuonna 1913 syntyneen Ebba-Stina Schalinin 8. serkku! Sukunimi Topelius esiintyy tässä sukulinjassa vain Johannan kohdalla Lars Schalinin vaimona. Lars Schalin oli jo valmiiksi Outin sukulainen papiksi opiskelleen Johan Hydeniuksen tyttärien kautta. Hydeniukseen voi tutustua sukukirjan artikkelista Opiskelu kannattaa! sivulta 214. Jos on vaikkapa selvittänyt oman sukulaisuutensa sukukirjan ”Eikö sitä Äijää näy” nimihenkilöön Matti Matinpoika Hyytiseen, (s. 21.11.1854 Lappajärvi, k. 29.8.1940 Lappajärvi), on helppo hahmottaa sen kautta sukuyhteys Topeliukseen.
Matti Äijä on Topeliuksen sisaren Johannan miehen viides serkku, kuten sukutaulu osoittaa.
Yhteinen esi-isä Yrjö Mikonpoika oli Erkki Hyytisen toisen vaimon poika eli poikapuoli, joka meni naimisiin Erkki Hyytisen tyttären Marketan kanssa ja sai testamentilla talon haltuunsa.
(Turun kaupunginmuseo, Turun museokeskus/Tommi Vihko)
Toivotan kaikille Hyytisen sukuseuran jäsenille rauhallista ja onnellista Joulun aikaa myös kauneimpia joululauluja laulaen!
kirjoittanut Kari Melleri
2025
HYYTISEN SUKUYHTEYS TOPELIUKSEEN:
Yhteiset esivanhemmat:
Yrjö Mikonpoika Hyytinen, s. noin 1655 Lapua, k. 25.12.1689 Lappajärvi -
Marketta Erkintytär Hyytinen, s. noin 1655 Lappajärvi, k. 30.8.1724 Lappajärvi
Sisarukset:
Erkki Yrjönpoika Hyytinen, s. 1682 Lappajärvi, k. 1.3.1760 Lappajärvi
Matti Yrjönpoika Hyytinen, s. 4.9.1681 Lappajärvi, k. 5.11.1742 Lappajärvi
Serkut:
Juho Erkinpoika Hyytinen, s. 23.12.1705 Lappajärvi, k. 27.10.1777 Lappajärvi
Liisa Matintytär Hyytinen, Lassila, s. 4.4.1730 Lappajärvi, k. 13.9.1791 Evijärvi
Pikkuserkut:
Juho Johan* Juhonp Hyytinen, Hydenius, s. 18.6.1736 Lappajärvi, k. 10.6.1784 Kälviä
Juho Matinpoika Lassila, s. 7.6.1758 Evijärvi, k. 21.5.1820 Evijärvi, Lassila
Sirpaleserkut eli 3. serkut:
Anna Elisabet* Johanintytär Hydenius, Carlenius, s. 14.12.1768 Kälviä, k. 10.12.1829 Kälviä
Maria Juhontytär Lassila, Timonen, s. 13.11.1786 Evijärvi, k. 31.5.1826 Lappajärvi
4. serkut:
Brita Johanna* Kristofferintytär Carlenius, Schalin, s. 16.7.1794 Kälviä, k. 10.7.1855 Terjärv
Matti Paavonpoika Timonen, Hyytinen, s. 21.2.1819 Lappajärvi, k. 4.11.1886 Lappajärvi
5. serkut:
Lars Vilhelm Lars-Vilhelminpoika Schalin, s. 9.12.1820 Vöyri, k. 27.6.1882 Pernaja
- vaimo: Sakarin sisar Johanna Sofia Topelius s. 1.3.1820 Nykarleby, k. 4.12.1913 Nykarleby
Matti Matinpoika Hyytinen, s. 21.11.1854 Lappajärvi, k. 29.8.1940 Lappajärvi
6. serkut:
Zacharias Lars-Vilhelminpoika Schalin, s. 2.3.1854 Kaskinen, k. 21.9.1938 Turku
Erkki Matinpoika Hyytinen, s. 26.9.1887 Lappajärvi, k. 25.5.1961 Pulkkila
7. serkut:
Elias Arnold Schalin, s. 21.11.1887 Uusikaarlepyy, k. 21.5.1975 Uppsala, Sverige
Paavo Antero Hyytinen, s. 12.2.1927 Lappajärvi, k. 26.11.2011 Kälviä
8. serkut:
Ebba-Stina Schalin, s. 1913 Czernowitz, Österreich-Ungarn, k. 3.10.1999 Stockholm, Sverige
Outi Marja Alina Hyytinen, s. 13.8.1959 Pulkkila
Varpunen jouluaamuna
Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa
Järven aalto jäätynyt talvipakkasessa
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen
Järven aalto jäätynyt talvi pakkasessa
Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton
Tule tänne riemulla, ota siemen multa!
Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!
En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta
Olen pieni veljesi, tulin taivahasta
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta