Oiva Hyytinen (1923-2011) vieraili kotonamme 70-luvun lopulla ja 80-luvulla useita kertoja. Oivan vierailut meillä olivat aina suuri tapaus. Erityisesti kaksi vierailua on jäänyt mieleen.
1970-luvun lopulla Oiva näytti vierailullaan meillä kaitafilmikuvaa sokeriruokoviljelmiltään Australiasta. Se jäi lapsen mieleen tarunhohtoisena asiana. Vuoden 1978 vierailun seurauksena isäni Antti osti Oivalta vanhan Mersu-merkkisen matkailuauton. Mersu palveli meitä useita vuosia ja sillä tehtiin matkoja ympäri Suomen maata. Mersussa oli Australian lippu takapäässä ja joskus joku luuli, että olimme tulleet Suomeen Australiasta asti. Oiva Hyytinen oli Eino A. Hyytisen serkku ja näin Oivan lapset ovat minun isäni pikkuserkkuja.
Australia oli lapsen näkökulmasta mielikuvitusta ruokkiva paikka. Oivan lisäksi sinne lähti isäni sisko Saara Kärkkäinen (1934-2019) miehensä Reijon ja kahden lapsensa kanssa vuonna 1969. Saara ja Reijo vierailivat Suomessa lähtönsä jälkeen ensimmäisen kerran vuonna 1985. Saara ja Reijo tulivat minun ja vaimoni Johannan häihin kesällä 2005. Meidät vihittiin Töölön kirkossa – samoin kuin Saara ja Reijo 1950-luvulla.
Antti Hyytisen (1936-2022) päiväkirjamerkinnät ovat tärkeitä, kun me jälkeläiset lähdemme tarkistamaan päivämääriä ja vuosia. Samanlaisia päiväkirjamerkintöjä teki isoisäni Eino A. Hyytinen. Hänen päiväkirjamerkinnöissään saattoi lisäksi olla tarkka päivän lämpötila sekä sademäärä.
”Edelleen koleaa. Illalla kävi Eeva ja Oiva Hyytinen Australiasta retkeilyautollaan. Hierottiin kauppoja autosta (13.000,-)”
– A.H. päiväkirjamerkinta 27.9.1978
”Kova W-NW -tuuli. Käytiin Saaran ja Reijon (Kärkkäinen) kanssa Mellerissä ja Murtoniemessä.”
– A.H päiväkirja 22.7.1985
Jos päiväkirjamerkintöjen perusteella alettaisiin tekemään isästäni historiikkia piirtyisi kuva hyvin realistisesta, vankasti jalat maassa olevasta ihmisestä. Toki tämäkin ’jalat tanakasti maassa’ -piirre on yksi tärkeä osa ihmisen kuvausta. Viime kesänä vaimoni siskon mies tokaisi rippijuhlassa, että näiden Hyytisten kanssa on mukava keskustella, kun niillä on terveitä ajatuksia ja mielipiteitä. Sain siis tällä tavoin todennuksen kuvitelmilleni ulkopuolisen suulla. Näin varmasti onkin – muistetaan kuitenkin, että jokaisessa meissä asuu kaksi sukua.
Antti Hyytisen päiväkirjamerkinnät alkoivat laventua ja ’tunteellistua’ 1990-luvulla. Liekö syy ollut parempi tila päiväkirjan sivuilla ja myös mahdollisuus käyttää aikaa kirjoittamiseen.
Onko Hyytinen kuitenkin idealisti? lienee kohtuullisen merkityksetön kysymys. Järjen on syytä ohjata meitä arjen päätöksenteossa ja toiminnassa. Parhaimmillaan Hyytinen onkin kohtuullisuuden suuri kannattaja, mutta tykkää myös erilaisista mielipiteistä.
Toivotetaan kaikille muistorikasta joulujuhlaa!
kirjoittanut Markus Hyytinen
2023