Sukutarina: Bussilla kotiin

Olen tottunut matkustamaan linja-autossa jo pienestä lettipäätytöstä asti. Istuin Paavo-isäni linja-autossa matkalla kouluun ja kesäaikoina tehtiin aina konferenssireissut Hämeenlinnaan tai muualle hengellisille kesäjuhlille. Nyt seison Tansaniassa reppu selässä bussiasemalla vieressäni monista matkoista vinksallaan oleva pöllökuvioinen pieni matkalaukkuni. Pöllö muistuttaa minua juuristani, Hyytisistä. Jonkun tarun mukaan nimi Hyytinen tulee huuhkajasta.

Työtoverini toi minut aamuvarhaisella asemalle. Lähetystyöstä opettava Kairos-kurssi Tazengwan Raamattuopistolla oli saatu päätökseen ja nyt olen palaamassa kotiin Arushaan. Rähjäistä bussiasemaa reunustavat pienet kojut, joissa myydään erilaisia tuotteita. Kolmipyöräisiä bajaj-mopoja puikkelehtii saapuvien bussien ja lippuja myyvien agenttien välissä. Minulla on lippu Extra Luxury Coach -nimiseen bussiin. Mietin, mitähän erityistä ylenpalttisuutta saisinkaan kokea bussissa. Nimi on ainakin hyvin lupaava.  

Bussi saapuu varttitunnin myöhässä aikataulusta. Mitä tuosta, minulla on koko päivä varattuna matkantekoon. Bussista astuu ulos mies, jonka arvelen olevan konduktööri. Hän ottaa pöllölaukkuni, avaa sivussa olevan matkatavarasäiliön ja työntää laukkuni sinne kysyen samalla, minne olen matkalla.  Arushaan, selvä. Kipuan bussiin ja asetun minulle varatulle paikalle numero kolme, etupenkille. Lasken reppuni lattialle, kiinnitän turvavyöni ja otan mahdollisimman mukavan asennon. Jalkatilaa ei ole kovin paljon, mutta näköalaa sitäkin enemmän. Bussi on kiinalaisten valmistama, siisti ja virtaviivainen. Kuljettaja kehottaa matkustajia kiinnittämään turvavyöt.  

Pian bussi viilettää jo isolla tiellä ja edessäni oleva nuori, sutjakka tyttö tarttuu mikkiin. Hän näyttää tummissa housuissaan ja bussiyhtiön logon sisältämässä pikeepaidassaan vielä enemmän konduktööriltä, kuin tuo laukkuni bussin uumeniin työntänyt mies. Tytöllä on kaunis kampaus pitkälle selkään ulottuvine irtoletteineen. Hän toivottaa matkustajat tervetulleiksi, kertoo pysähdyspaikoista ja lopuksi rukoilee Jumalan varjelusta matkalle. Samaan aikaan edessä olevalla näytöllä Gospel-bändi laulaa ja soittaa hengellistä musiikkia. Suomessa tämä ei taitaisi olla mahdollista. Veljeni kutsuu minua leikillisesti pakanamaan siskoksi. Mietin, että onkohan minun kristillinen kotimaani ja tämä Afrikan ”pakanamaa” vaihtaneet paikkaansa…

Matka etenee hyvin. Kylien kohdalla pysähdytään, bussin ovi avautuu ja apumies huutelee ulkona seisoville ihmisille. Joku hyppää kyytiin nyytteineen.  Ihmisten matkatavarat ovat sankoja, pusseja, öljykanistereita, ja riisisäkkejä. Isoimmat kantamukset lastataan tavaratilaan. Auton käytävälle sijoitetaan erilaisia nyssyköitä. Välillä bussiin nousee mama, jolla on kori täynnä keksejä ja pientä naposteltavaa. Hän kulkee käytävällä ja myy tuotteitaan.  Seuraavassa kylässä mama laskeutuu pois bussista, ja nyt bussiin tulee uusi bisneksen harjoittaja, muslimihattuinen mies, joka myy cashew-pähkinöitä.  Konduktööri jakaa kaikille ilmaiset juomat. Tämä taitaa olla se luksusosuus.  

Kymmenen tunnin matkan aikana meillä on yksi 10 minuutin jaloittelutauko. Pysähdyspaikassa on WC:t miehille ja naisille. Rakennuksen pihalla seisoo useita myyjiä pöytiensä takana. He huutelevat tuotteidensa nimiä ja yrittävät saada matkustajien huomion. Kun olen astumassa takaisin bussiin huomaan vanhan, koukistuneen mummon käsi ojossa nojaamassa bussin kylkeen.  Hänen jalkansa näyttää turvonneelta. Kaivan pienestä laukustani hänelle setelin.  Hän kiittää ja toivottaa Jumalan siunausta. Kun bussi lähtee, huomaan hänen nilkuttavan poispäin. Ehkäpä hän oli saanut tarpeeksi rahaa ostaakseen tämän päivän ruoka-annokseensa.  

Vanha väsynyt mummo kerää almuja luksusbussiin nojaten.

Bussin käytävällä kulkee ohitseni nuori mies, jonka olin tavannut lähtöasemalla. Hän ojentaa minulle pienen pussin cashew-pähkinöitä. Hymyilen ja kiitän. Miten ystävällistä! Olimme vaihtaneet asemalla bussia odotellessa vain muutaman sanan, ja nyt hän antaa minulle pähkinöitä kuin vanhalle ystävälle. En voi taaskaan olla ihmettelemättä tansanialaisten anteliaisuutta ja ystävällisyyttä. He ovat hyvin alttiita jakamaan omastaan.  

Matkan edetessä maisemat vaihtuvat tasaisesta savannista mutkittelevaan vuoristotiehen. Tien vierellä mustiin kaapuihin pukeutuneet paimentolaisheimon jäsenet, taturut, kulkevat keppeineen. Naiset kävelevät pään päällä taakkoja kantaen. Heidän kotinsa, mudasta tehdyt tasakattoiset majat, vilahtavat ohi. Kun saavumme vehmaalle vuoristoalueelle, tietä reunustavat eukalyptuspuut ja pensaikot. Katse lepää kauempana avautuvilla pelloilla. Tuolla on jo taidettu korjata sato. Tuolla vielä maissipelto odottaa korjaajaa.  

Pysähdymme useilla asemilla tai tien varressa. Joku jää pois, ja bussiin tulee uusia matkustajia. Kun bussi pysähtyy, ulkona odottavat keksien ja virvokkeiden myyjät juoksevat nopeasti bussin viereen ja yrittävät saada tuotteitaan myydyksi. Tämä on kätevää. Ei tarvitse muuta kuin avata bussin ikkuna, työntää kätensä ulos, ja ostaa lisää juomavettä tai pientä naposteltavaa. On toimittava nopeasti ja maksettava ostos tasarahalla, jos ei halua siunata myyjää ylimääräisellä rahalla. Joillakin pysäkillä myyjä vielä juoksee bussin vieressä ja ojentaa bussin avoimesta ovesta apupojalle setelin. Taisi olla se vaihtoraha.  

Jalat puutuvat ja yritän liikutella varpaitani. Vaihdamme vierustoverini kanssa väliin muutaman sanan, mutta enimmäkseen minä nuokun, ja hän näprää puhelintaan. Minun viikkoni oli ollut tiivis, ja tänään herätys anivarhainen. Bussin surina toimii hyvin rauhoittavana unimusiikkina.  

Päivi Tuokkola paikallista vauvaa ihastelemassa

Täällä Tansaniassa teen työmatkani yleensä omalla autolla. Harvemmin tulee matkustettua bussilla. Mutta eihän tämä hullumpi kokemus ollutkaan! 500 kilometriä taittui helposti ja näin monenlaisia maisemia, erilaisia kyliä ja kohtasin uusia ihmisiä. 

Oikeastaan olen yllättynyt bussin laadukkuudesta verrattuna moniin tiellä kulkeviin rähjäisiin ajokkeihin. Mutta tämähän olikin Extra Luxury Coach!  Taidanpa tehdä toistekin matkan bussilla.


kirjoittanut Päivi Tuokkola (o.s. Hyytinen)

2024

Scroll to Top