Kolumni: Arvoista ja arvostuksista

Korona-aika on saanut ihmiset pohtimaan arvoja ja arvostuksiaan niin yhteiskunnallisesti kuin yksilöllisten valintojen kannalta. Vaikka terveystilanne on ollut vakava ja vaatinut meiltä kaikilta paljon muutoksia elämisen tavassa, kysyvät kansalaiset aiheellisesti millä perusteilla ja keiden kustannuksella päätöksiä harrastustoiminnasta, etäkouluista tai ravintola- ja kulttuuripalvelujen sulkemisesta on tehty. Elinkeinoja tarkasteltaessa kulttuuri- ja palveluala ovat olleet kärsijän asemassa: lippuluukuilla on ollut liian pitkään laput luukuilla.   

Kulttuuriala on toivonut keskustelua koronapäätösten taustalla vaikuttavista arvoista ja arvostuksista. Viimeksi näyttelijä Outi Mäenpää pohti syntymäpäivähaastattelussaan (HS 20.2. 2022) aiheellisesti miten päätöksenteossa ei edelleenkään ymmärretä kulttuurin merkitystä talouden ja ihmisten hyvinvointiin. 

Tutkin omassa työssäni vaikuttavuutta ja muun muassa sitä, miten monia päätöksiä myös julkisella sektorilla tehdään edelleenkin talous edellä. Kiinnostuksen aihe tutkimuksessani on tarkastella päätösten tai julkisten palvelujen vaikuttavuutta laaja-alaisesti. Yhteiskunnan kannalta kestäviä päätöksiä tehdään silloin, kun huomioidaan tasapainoisesti hyvinvointi niin ihmisten, kulttuurin, luonnonympäristön kuin taloudenkin kannalta. 

Uuden tutkimustiedon valossa on selvää, että hyvinvoinnin eri ulottuvuudet ovat tiiviisti kytkeytyneitä toisiinsa. Esimerkiksi ihmisten hyvinvointi ja luovuus tai yhteisöjen moninaisuus ovat edellytyksiä uudistumiselle ja elinvoimaisuudelle myös talouden silmälasein tarkasteltuna. Menemättä sen syvemmälle tutkimuksen syövereihin, niin tutkimuksen keskeiset viestit voisi summata toteamalla, että yhteiskunnan kannalta parhaita päätöksiä tehdään silloin, kun niissä huomioidaan hyvinvointi laaja-alaisesti ja tasapainoisesti eri vinkkeleistä.  

Yhteiskunnan valintojen lisäksi, ihmiset ovat alkaneet tarkastella arvojaan ja arvostuksiaan niin omassa kuin työelämässäkin. Eivätkä vain pohtia, vaan monet ovat uskaltautuneet tekemään myös rohkeita ratkaisuja. Osa työkavereista ei enää palaa vanhoille työpaikoille, sillä kuten useat viimeaikaiset selvitykset ovat osoittaneet, on pitkään jatkunut etätyö heikentänyt sitoutumista työyhteisöihin ja vauhdittanut työpaikan vaihtoa. Työntekemisen helppous verkon yli paikasta riippumatta on helpottanut monille irtioton tekemistä ja mahdollistanut viimein muuton takaisin vaikka lapsuuden maisemiin. 

Myös me olemme puolisoni kanssa pohtinut elämiseen ja asumiseen liittyviä arvoja ja arvostuksia. Useita kertoja iltakävelyllä olemme ihmetelleet, mikä meidät – tyttären koulun lisäksi – pitää Helsingissä. Kaksi ja hankalimpina aikoina kolme työpistettä kerrostalokodin tiiviissä neliöissä, normaalioloissa kattavan kulttuurielämän suljetut ovet ja viikonloppujen täydet luontopolut ja hiihtoladut lähiluonnossa ovat väistämättä saaneet pohtimaan hyvinvoinnin elementtejä omassa arjessa. Vaikka ihminen on sopeutuvainen etenkin pakon edessä, on eristyksen aika saanut pohtimaan vaihtoehtoja kaupunkielämälle. Olemme tunnistanut kaipaamamme monipuolisia luonnon tarjoamia virkistysmahdollisuuksia sekä väljempiä asuinneliöitä ja hiihtomaastoja. 

Päätellessäni tätä kolumnia aloitamme matkan yöjunalla kohti pohjoisen tuntureita hiihtelemään ja nauttimaan kauniista talvisesta luonnosta ja rauhasta. Juna matkustaa pitkin Satakunnan kylkeä ja halki Hämeen ja Pohjanmaan. Ohi niiden maisemien, joissa juureni ovat. Matka tuo toivotun karkaamisen toimistoksi muuttuneesta kodista. Matkalla on myös aikaa ajatella arvostuksiaan ja odotuksiaan ja tunnustella minkälaisista tekijöistä meidän perheemme hyvinvointi ja elämänlaatu muodostuu.

Kirjoittanut Kirsi Hyytinen

2022


Hyytisen sukuseura julkaisee kolumnisarjassa sukuseuraan kuuluvien henkilöiden kirjoituksia kaksi kertaa vuodessa. Kirjoituksen aihe on kirjoittajan itse valitsema, ja kirjoittaja vastaa kolumneissa esitetyistä mielipiteistä.