Sukutarina: Vilhon vinkkelistä

Tervetuloa monien muistojen Kotimäkeen. Vanhat rakennukset kertovat omia tarinoitaan.

Kotimäen pirtissä kasvoi suuri perhe. Ääntä syntyi varmaan joskus niin paljon, että Erkki-vaari totesi: ”Korvat halkeavat!” Vaari veisteli taitavasti puusta mitä milloinkin: Kerrossänkyjä, saaveja, suksia ja leluja. Ristolle vaari teki mieluisen puuhevosen. Mekin yritimme tehdä siroja suksia. Vaari opetti tekemään myös suksivoiteita. ÄkkiLähtö-nimistä voidetta keulaan ja kantoihin lipsumisen estämiseksi merkkiä LopetaToppas!

Aitan katolta oli mukava laskea mäkeä. Voi sitä päivittelyä, kun räätäli Revon tekemät uudet housut repesivät takamuksesta pärekaton nauloissa! Muutamat suksetkin menivät poikki. Läkkipeltillä yritimme saada sukset vielä kuntoon, mutta luisto oli tipotiessään.

Kotimäen pihatie
Aitta

Kesäisin liiterin ullakolla oli mukava nukkua, kunnes tuli herätys navettaan tai heinäpellolle.

Kärryliiterin liukuovessa oli tikkataulu. Liisa oli usein haka, kun heitettiin tikkaa tai palloa molemmilla käsillä. Pihalla hypättiin myrrää. Kymmenen tikkua laudalla ja hevosen kengän heitto olivat meille mieluisia leikkejä.

Veikko-isällä oli viisautta, kun hän antoi myhäillen luvan pojille raivata naurismaata Kotirannan tien varressa olevaan metsään.

Kotimäen navetta
Kärryliiteri

Meillä pojilla oli salainen lentokoneprojekti. Väkkärä-laudasta teimme potkurin, pölkyistä penkit ja saavin vanteesta ohjaimet. Korkeuden säätö oli suunniteltu siten, että lisätään tai vähennetään hiekkasäkkejä. Energia saataisiin vangitsemalla salama tai polttolasilla suoraan Auringosta!  -Kesken jäi tämä projekti, mutta oli siinä insinööriopiskelijoilla luennollani hauskaa, kun kerroin tästä meidän  hienosta utopiasta. 

Männyntaimien kasvatus ja taimien istutus olivat hyviä tienestejä. Pajunparkista sai naapurin nahkurilta hyvän hinnan. Kuusipöllien parkkuu kasvatti ruista ranteisiin. Männynkäpyjen keruu kehitti ketteryyttä. Sokerijuurikkaan harventaminen oli meille tuttua. Muistona on muutama kuokka harvennuskilpailuista. Sipulit kasvoivat myös hyvin. Risto vei yhtenä syksynä sipuleita Ouluun myytäväksi. Paluumatkalla hän osti Renun, jonka kyydissä sitten saimme körötellä. Kun Renun moottori leikkasi kiinni, niin kotterosta tehtiin traktorilla vedettävä peräkärry!  

Naapurimme taisivat hieman kadehtia, kun isämme vei suuren ja vikkeläsormisen porukkansa hillaan. Maitonevan ja Kivinevan anti oli usein erinomainen. Kun pakastimia ei ollut, niin hillat säilöttiin suuriin lasipurkkeihin. Mistähän martat tiesivät käyttää Atamonia? -Atamon on natriumbentsoaatista ja bentsoehaposta valmistettu hajuton ja mauton säilöntäaine (E211). Sitä käytettiin ehkäisemään vähäsokeristen ja sokeroimattomien marja-, hedelmä- ja etikkasäilykkeiden käymistä ja homehtumista.

Lauantaisin saunan jälkeen saimme sitten nauttia miedosti sokeroiduista hilloista. Meidän piti luvata ensin äidille ja isälle, että tämän herkullisen iltapalan jälkeen kaikki pysyvät kiltisti sängyssä!

Kiinteistön remontteja varten sahattiin puutavaraa, jota kuivattiin sitten tapuleissa. Moni ihmetteli, kun sain  sahata ison kasan kalliita lautoja ja lankkuja.  Rakennelman hinta nykyrahassa olisi  varmaan liki tuhat euroa. Tein niistä pitkän hyppylavan  korkeus- ja seiväshyppyä varten. Naapurin mielestä  ”koko touhu oli turhuuden turhuutta”. 

Vuonna 1962 Pentti Nikula voitti EM-kultaa tuloksella 480 Belgradissa. Joka pitäjässä mummojen pyykkikepit olivat vaarassa muuttua pikku nikuloiden seipäiksi.

Koulupäivän jälkeen tyhjensin Pulkkilan kirjakaupan jätelietteitä ja ulkohuusin jätöksiä. Tämä tuoksahtava homma kesti useita tunteja enkä sen vuoksi aina ehtinyt linja-autoon. Kotimatka 12 km taittui usein reippaasti apostolin kyydillä (juosten tai suksilla). Palkkarahoilla ostin oikean bambuseipään ja kunnon sälesukset ja rytisauvat. Seipään pituus oli 375, joten Juhani-serkun kuvaama tulos 380 oli varmaan Pöjöperän ennätys!

Seiväshyppyni loppuivat myöhemmin siihen, että yhdellä hypyllä tipahdin muhakasan ohi kovalle permannolle. Nilkkani muistaa vieläkin joka päivä tuon hypyn. – Seipäästä tuli oivallinen vintille vievien portaiden kaidepuu.

Alina-mummun peukalovoileivät maistuivat kaikille. Mustaherukka-mehu oli erinomaista. Mummu näytti miten villoja kehrätään ja puikoilla kudotaan.  Ostin itselle  ”Kirjoneuleista kauneimmat” – kirjan. Isäni lupasi tilata tehtaalta kilokaupalla villalankoja niin paljon kuin ehdin kutoa. Kudoin sisaruksillenikin sukkia ja kuviollisia villapuseroita. Äitini tuumasi Martta-tädille, että ”näkkyy se poika söplittävän mitä milloinkin”.

Vanhat langat olivat kestäviä. Kudoin rakkaalle kihlatulleni 50 vuotta sitten lapinaiheiset villasukat. Terät niihin on uusittu, mutta varret ovat vielä ehjät.

Alina-mummu opetti Vilhonkin ”söplittämään” eli neulomaan muun muassa sukkia ja villapaitoja.
Vilho Hyytisen taikuriesitys: Hän kutoo tutti suussa töppöstä. SimsalaBim: Sukka on valmis ja sen sisästä löytyy tutti!

Mummo ja vaari opettivat: Meillä on yksi suu, mutta kaksi korvaa… Miten siis oppisimme  kuuntelemaan niitä ihmisiä, joiden kanssa olemme eri mieltä?

Viisautta olisi jaksaa edes yrittää kuunnella toisin ajattelevia. Vastakkainasettelu on valitettavasti vain voimistunut, kuten toivoton ja loputon keskustelu koronarokotteista osoittaa. Erilaisten näkemysten tullessa esiin kannattaa pysähtyä kuuntelemaan, mihin hän näkemyksensä perustaa. ”Elää ja antaa toistenkin elää” (Leben unt leben lassen), opetettiin jo koulussa. Tosin sydämen sivistystä ei välttämättä opita kouluissa…


Kirjoittanut Vilho Hyytinen