<a
Poika rakensi aitaa Oulaisten pitäjän Matkanivan kylän Annopäässä, Pyhäjoen rannalla. Viime kesänä isä oli opettanut miten ja milloin lammasaita pitää rakentaa.
Poika muistaa hämärästi, että isä kuoli Oulun lääninsairaalassa viime loppiaisena. Hänet siunattiin Oulaisten kirkossa ja kuljetettiin haudattavaksi Lappajärvelle, jossa hänellä oli valmiina hautapaikka ensimmäisen vaimonsa Elvi Matildan os. Ollin s 15.3.1906 vieressä. Poika muistaa pakkaspäivän, kun Maunulan Ruumisauto kuljetti isää muutaman henkilöauton saattamana Lappajärvelle. Poika oli Tukalan Heikin Mossen kyydissä. Erkki setä ajoi Volkkarillaan ruumisauton perässä. Autoletka eksyi Högnabban kylässä. Erkki tutki karttaa ja löysi tien Evijärvelle ja siitä Lappajärvelle. Isän hautapaikka on aivan Törmäperän papan isän Matti Hyytisen s 28.11.1854 vieressä.
Muistotilaisuus oli kylän keskustassa, saattoi olla nuorisoseuran talo. Huoneisto oli kylmä. Tarjottiin makkaravoileipiä ja kahvia. Savelan Veikko puhui. Hän sanoi, että Vilho ajatteli myös hengellisiä asioita. Pojan mielestä isä oli ollut uskovainen, koska häntä tervehdittiin sanomalla ”Jumalan terve”. Poika ei muista kenenkään muun muistelleen isää.
Nyt oli juhannusviikko. Poika ei vielä tiennyt, että Neuvostoliitto tulisi lähettämään lokakuussa nootin Suomelle, jossa se YYA sopimukseen vedoten esitti konsultaatiota toimenpiteistä molempien maiden rajojen puolustuksen turvaamiseksi. Saman vuoden lokakuussa presidentti vieraili Yhdysvalloissa ja keskusteli presidentti John F Kennedyn ja ulkoministeri Dean Ruskin kanssa. Julkilausumassa todettiin, että Yhdysvallat kunnioittaa Suomen puolustuspolitiikkaa. Ei hän tiennyt sitäkään, että miss Suomeksi valittaisiin Ritva Wächter.
Poika mittaili aidan kokoa. Sen pitää olla kymmenen metriä leveä mitattuna veden virtauskohdasta ja sata metriä pitkä. Matti veli, joka on kymmenen vuotta poikaa vanhempi toi aamulla rankakuorman hevosella rantaan. Poika arveli puiden riittävän.
Ensin piti valita tolpat. Niitä tarvitaan ainakin 40. Onneksi Matti on ne valmiiksi sahannut. Tolpille piti tehdä reiät rautakangella ja lyödä tolpat pienellä lekalla reikiin. Työ tuntui helpolta, ja poika istahti katselemaan rauhallisesti virtaavaan joen pintaa. Ei ole ehtinyt ongelle, poika ajatteli. On ollut paljon kevättöitä. Viimeksi piti harventaa sokerijuurikaspelto.
Pojan mieleen tuli koulun päättyminen. Hän oli saanut ehdot matikassa, algebrassa ja geometriassa, eikä hän aikonut niitä suorittaa. -Mikä siinä on, kun olen lakannut oppimasta. Vielä kolmannella luokalla oli vielä hyvä todistus. Englannin ja ruotsin sanat eivät jää mieleen eikä algebran yhtälöt ratkea. Kansakoulussa poika oli luokkansa paras.
Äiti oli sanonut, ettei kannata jatkaa, pitää hankkia joku käytännön ammatti. Ei ole varaa maksaa lukukausi- eikä linja-automaksuja, kun isä on kuollut. -Käytännön ammatti, poika hymähti, se on varmaan aidan teko. Kylällä luulevat, että menen kuudennelle. Onneksi syksyyn on vielä pitkä aika.
Poika katsoi kelloa. Ranteessa on Leijona-merkkinen rannekello, kummilahja Jaakolta ja Saimalta. Jaakko on jääkärikapteeni, Kortesjärveltä kotoisen. Muuttivat naapuriin sotien päättyä. Jaakko vapautettiin komppanian päällikön tehtävästä Oulun varuskunnasta ja määrättiin lakkautuspalkalle, kuulemma ryssän vaatimuksesta, niin Jaakko isälle kertoi. Mitähän Kekkonen sanoisi, jos tietäisi, että Jaakko puhuu ryssistä?
Saima-täti järjesti kylän lapsille viime talvena hiihtokilpailut. Poika muisti, että hän voitti sarjansa, ja sai palkinnoksi Lux-saippuapalan. Päällyspaperissa oli kauniin naisen kuva, ja siinä luki ”Minä käytän Luxia joka päivä”. Mikä siinä on, kun tyttöjen kuvat ovat niin mieluisia. Katsoin ne missikisatkin Kantolalla televisiosta.
Onkohan se sotilaan ammatti käytännön ammatti, mietti poika. Tuntematon Sotilas -elokuvasta jäi mieleen Lammio ja Koskela ja se majuri, jota näytteli Tauno Palo. Tuntuisi mukavalta miettiä niitä alati vaihtuvia tilanteita ja monia kysymyksiä, joita taistelutilanteissa pitää ratkaista. Mutta eihän nyt sotia tule, sodat on sodittu pitkäksi aikaa, sanoi isä. Pitääkin kysyä Jaakolta tai setä Matilta, joka on vääpeli, että minkälaista työ on varuskunnassa.
Aita oli valmis illalla. Veräjän teko jäisi huomiseksi. Poika käveli rannasta tupaan. Aurinko näkyi vielä Hallavaaran takaa. Hän teki voileivän, laittoi rieskan päälle voita ja haki kellarikomerosta viilivadin. Kaleva oli tuvan pöydällä. Poika otti sen, ja meni aitan vintille lukemaan. Lehdessä oli juttu Berliinin muurista. Se jakaa kaupungin itä- ja länsiosaan. -Ei ihmisten välille saa rakentaa muureja ja aitoja, ajatteli poika.
Miten lukeminenkin tuntuu helpolta nyt, kun aita on valmis. Kaikki asiat jäävät mieleen. Näin saisi olla aina, poika mietti.
Esa Hyytinen, 2022