Työ määritteli asumispaikan ja elämäntavan ennen voimakkaammin kuin tänään. Matti kertoo perheensä muutoista ja työstään eri puolilla Suomea. Työt piti tehdä, ja olla joustava vapaa-ajankin suhteen. Joskus oli tehtävä sellaisia valintoja, jotka eivät olleet mieluisia. Niihin oli sopeuduttava.
Pitää muistella näin jälkikäteen, aikoja, joissa on elänyt.
Työelämäni oli melkoista aikaa paikasta toiseen asumista.
Ensimmäinen yhteinen kotimme oli Keuruulla ollessani siellä armeijan palveluksessa. Keuruu oli kaunis luonnonläheinen pitäjä. Asuimme siellä kauniin Keuruun järven rannalla, armeijan upouudessa kerrostaloasunnossa.
Sieltä Keuruulta kotimme siirtyi, minun opiskelunajan Ähtäriin n. 3 vuodeksi. Ähtärin aika oli opiskelun ja perheen kannalta hyvin kiireistä aikaa. Vaimo töissä sairaalassa, minä joka arkiaamu kävellen tai juosten n. 5km Tuomarniemelle opinahjoon. Taas illalla kotiin Ähtärin keskustaan.
Kolmen vuoden opiskelu oli ohi, ja piti saada työpaikka. Tuomarniemellä kävi useita eri yhtiöiden ja metsäalan toimijoiden edustajia kertomassa työmahdollisuuksia. Oli erittäin hyvä aika. Metsäteollisuus porskutti, ja joka sektorilla työpaikkoja oli tarjolla.
Sain sitten työtarjouksen Oy. Schauman Ab ja myös muutamalta metsänhoitoyhdistykseltä. Valitsin Schaumanin, nykyisin UPM.
Paikka Schaumanilta korjuutyönjohtajaksi oli Evijärvi-Kortesjärvi alueella. Perheen asuinpaikaksi yhtiö määräsi Evijärven. Sinne sitten muutimme. Sanoisin, että se oli työelämäni rikkainta aikaa. Metsureita oli parhaimmillaan n. 40-45. töissä. Heille tein käsin tilit usein illalla, kun muu perhe oli jo nukkumassa. Työ tehtiin, ei katsottu kelloon. Metsurin työtä arvostan erittäin korkealle. Olen itsekin käynyt 9 kk kurssin metsuriksi ennen metsäopistoon menoa.
Evijärvellä asuttiin lähes kaksi vuotta. Sain luvan muuttaa Lappajärvelle kotipitäjään. Siellä asuttiin ensin yhtiön talossa. Sitten rakennettiin isieni maille talo, jossa asutaan edelleen.
Talo oli rakennettu, tuli muutto Seinäjoelle. Oli taas lähdön aika. Minulle tuli työ puunkorjuun puolelta Seinäjoen ja sen ympäristön alueelta. Perheenä muutettiin taas. Seinäjoella olon aikana muutettiin (vain pari kertaa) toiseen asuntoon.
Seinäjoelta takaisin Lappajärvelle tuli muutaman vuoden päästä. Me oltiin jo sopeuduttu Seinäjoen elämään. Mutta koti Lappajärvellä vei voiton. Siellä vielä vaativampi työ minulta vei kaiken ajan.
Sitten tuli taas UPM muutosten aika. Pietarsaari kutsui ja sieltä Kainuun ja Pohjanmaan maankäyttöasioita hoitamaan. Tuli Kainuu tutuksi.
Olin tulossa joskus 2005 paikkeilla Kainuusta töistä. Tuli puhelu Valkeakoskelta esimieheltäni juhannusaattona. Oletko valmis muuttamaan Valkeakoskelle, vastaamaan UPM maankäytöstä Suomessa. Maapinta-alaa lähes miljoona ha.
Olin täysin äimän käkenä. Soitin vaimolle, ja kerroin tarjouksesta. Ja sanoin enää en lähde minnekään. Vaimo sanoi, voitko olla tällaista tilaisuutta käyttämättä. Sitten lähdettiin Valkeakoskelle. Perhe jäi Lappajärvelle. Minä muutin asumaan Ylöjärvelle, josta kuljin päivittäin työpaikalle Valkeakoskelle matka yhteen suuntaan 50 km. Siinä työssä meni lähes viisi vuotta. Talvivaaraprojekti jäi silloin vastuulleni. Siitäkin selvittiin.
Siinä kaikkien töiden välillä opiskelin Tampereen yo:ssa yht. maisteriksi 4,5 vuodessa työn ohella. Se oli rankkaa aikaa.
kirjoittanut Matti Hyytinen Lappajärveltä meidän suvun lähteiltä
2026