Sukuposti

Sukulaiset vaikuttavat monella tapaa toisiinsa. Parhaimmassa tapauksessa he voivat olla esikuvia tai henkinen selkänoja, josta ottaa mallia elämiseen. Omassa elämässäni tunnistan useita vaiheita, joissa suvun vaikutus näkyy myönteisellä tavalla. Ollessani 15–vuotias, päädyin kesäksi Hyytisen suvun puoleisen serkkuni perheeseen heidän vauvansa lapsenvahdiksi. Nuoruudessani minulla oli tapana kirjoittaa päiväkirjaa. Tuoltakin kesältä on olemassa tarkat muistiinpanot, joita olen […]

Isosisko meni mummulle yöksi. Mummu asuu Mummunpäässä.Meidän talon ja Mummunpään välissärajaojaIsosisko meni tietä myöden, koivukujan kautta. Minäkin haluan mummulle yöksi.Haluan ottaa käteeni valokuvan mummun piirongin päältä yksi kerrallaankatsella rakkauttaKuvat kehyksissä, serkkuja, kukkakimppuja huntuja nutturoitaMummu vaihtelee valokuvien paikkojakuin olisi aina uudet tahtomiset ja ottamiset ja kohta ensimmäinen vauva.Mummu naurahtelee, ja ryystää kahvia lautaselta, porstuan kautta. Haluan

”Siinä on suuri kiitoksen aihe kun jaksaa vielä askareesa toimittaa ja sellainen vapaus saapi levähellä kun väsyttää ja keitellä mitä saattaa syyvä”  Näin kirjoitti Aliina Jaakontytär Hyytinen o.s. Rinne (1888-1981) kirjeessään pojalleen Oivalle Australiaan joulukuussa kuusikymmentä vuotta sitten. Kirje on kokonaisuudessaan luettavissa tämän tekstin lopussa! Alina (käytti Alina-nimeä yhdellä iillä) oli tärkeä koko suvun yhdistävä

Kirjoitan joulutervehdystä Torreviejassa Espanjassa, jossa joulua edeltävää aikaa vietetään paljon värikkäämmin kuin Suomessa.  Palaan ensimmäisiin lapsuuden ajan jouluihin, jotka muistan. Kuusilapsisen perheen joulut olivat aineellisesti vaatimattomia, mutta muuten erittäin rikkaita. Niitä ajattelee vieläkin aina lämmöllä. Ei niitä lahjoja juurikaan ollut, mutta ei osattu paljoa odottaakaan. Noin 3-4 vuotiaan muistoihin piirtyy ensimmäiset kerrat joulupukista. Meille tuli

Alfred Hyytinen (1896-1916) oli ensimmäinen taistelussa kaatunut suomalainen jääkäri. Hänet on haudattu Gallingin sotilashautaan kahden taistelutoverinsa kanssa. Olen käynyt hänen haudallaan kaksi kertaa. Jälkimmäisen käyntikerran aihe oli Schmardenin muistomerkin paljastaminen. Gallingin sotilashauta oli aika huonossa kunnossa, mutta nyt se on kunnostettu. Järviseutu-seura on mielestäni tehnyt hyvää työtä. Muistomerkki Schmardeniin 25.7.2016 Olin 25.7.2016 paikalla Latvian Enguren

Kun Outi Hyytinen pyysi kirjoitusta sukuseuran nettisivuille, ajattelin, että kirjoituksen olisi hyvä käsitellä jotakin sukulaista. En heti keksinyt ketään, mutta kun satuin juuri lukemaan Pentti Saarikosken kirjaa (Asiaa tai ei, Otava 1980), muistin yhtäkkiä, että Saarikoskihan on Hyytisten kaukainen sukulainen. [Toim.huom. Artikkelin lopussa selvitys Hyytisten sukulaisuussuhde Pentti Saarikosken kanssa!] Kävin taannoin Kauhavan kirjastossa ja löysin

Tämän jutun alku johtaa tämän vuoden Runeberg-päivään, jolloin Outi Hyytinen kuuli päivän mietelauseena otteen Carolinan kirjasta ja otti minuun yhteyttä. Ihmettelimme molemmat aluksi tuota Carolinaa, mutta hän käyttikin toista etunimeään (Ulrika Carolina*). Lupasin kirjoittaa jutun sukuseuran sivulle. Ulrika Carolina* Runeberg (1808-1891) oli kansallisrunoilijamme J.L. Runebergin sisko.  Heidän isänsä Lorens Ulrik Runeberg oli ammatiltaan merikapteeni. Äiti

Sain käsiini Helvi Mämmin (Alina ja Erkki Hyytisen tytär s. 1914 k. 2010) vieraskirjan, joka kertoo omaa tarinaansa sukulaisten vierailuista toistensa luona. Vaikka linja-automatkat tehtiin hiekkateitä pitkin ja ajonopeudet olivat pieniä, oli tapana matkustaa sukulaisten juhliin tai muuten vierailulle. Oheisesta sivun kopiosta monet voivat nähdä läheisensä nimikirjoituksen yli 80 vuoden takaa. Helvi työskenteli pitkään vanhempiensa

Olen tottunut matkustamaan linja-autossa jo pienestä lettipäätytöstä asti. Istuin Paavo-isäni linja-autossa matkalla kouluun ja kesäaikoina tehtiin aina konferenssireissut Hämeenlinnaan tai muualle hengellisille kesäjuhlille. Nyt seison Tansaniassa reppu selässä bussiasemalla vieressäni monista matkoista vinksallaan oleva pöllökuvioinen pieni matkalaukkuni. Pöllö muistuttaa minua juuristani, Hyytisistä. Jonkun tarun mukaan nimi Hyytinen tulee huuhkajasta. Työtoverini toi minut aamuvarhaisella asemalle. Lähetystyöstä opettava Kairos-kurssi Tazengwan