Kolumnit

Oiva Hyytinen (1923-2011) vieraili kotonamme 70-luvun lopulla ja 80-luvulla useita kertoja. Oivan vierailut meillä olivat aina suuri tapaus. Erityisesti kaksi vierailua on jäänyt mieleen. 1970-luvun lopulla Oiva näytti vierailullaan meillä kaitafilmikuvaa sokeriruokoviljelmiltään Australiasta. Se jäi lapsen mieleen tarunhohtoisena asiana. Vuoden 1978 vierailun seurauksena isäni Antti osti Oivalta vanhan Mersu-merkkisen matkailuauton. Mersu palveli meitä useita vuosia […]

Me lapset saimme oman tyhjän valokuva-albumin lahjaksi jouluna 1966. Vanhempani olivat teettäneet meille valokuvia albumeja varten. Saimme liimata kuvat itse ja kirjoittaa alapuolelle kuvatekstin. Olin juuri oppinut kirjoittamaan kaunokirjoitusta. Eräässä kuvassa poseeraavat vanhempani, vanhempi veljeni Pentti kissa sylissään, minä (4v) sekä kesävieraamme. Kuvan alla lukee kesken jäänyt lause: Kerran kesällä olimme. Mitähän ” kerran kesällä

Viime lokakuussa perheemme koki omakohtaisesti, mitä tarkoittaa sukupolvien vaihtuminen. Vain viikon välein ajasta ikuisuuteen siirtyivät tätimme Kaija Tuomaala (os. Hyytinen, s. 1930) ja isämme Antti Hyytinen (s.1936). Eino (1901-1976) ja Sanelma (os. Nyyssölä, 1901-1970) Hyytisen kahdeksasta lapsesta on elossa enää vain perheen nuorin, Pirkko Inkeri Laakso (s. 1941). Päällimmäisenä ovat tietysti suru ja kaipaus siitä,

Mitäpä vaari Vilppulassa, kyselin kolumnissani, jonka kirjoitin keväällä 2018 ilmestyneeseen Jämsän Seutu lehteen. Vaarilla tarkoitin omaa isoisääni, opettaja Eino A. Hyytistä, joka 17-vuotiaana nuorukaisena osallistui vapaussotaan Vilppulan pitäjän alueella. Onnekseni ja suureksi kasvaneen sukuhaaran onneksi Einon isä kävi hakemassa poikansa kotiin Lappajärvelle. Nimittäin Vilppulasta ja Ruovedeltä pohjalaiset siirtyivät kohti etelää ja kohti sodan pahimpia taisteluita

Korona-aika on saanut ihmiset pohtimaan arvoja ja arvostuksiaan niin yhteiskunnallisesti kuin yksilöllisten valintojen kannalta. Vaikka terveystilanne on ollut vakava ja vaatinut meiltä kaikilta paljon muutoksia elämisen tavassa, kysyvät kansalaiset aiheellisesti millä perusteilla ja keiden kustannuksella päätöksiä harrastustoiminnasta, etäkouluista tai ravintola- ja kulttuuripalvelujen sulkemisesta on tehty. Elinkeinoja tarkasteltaessa kulttuuri- ja palveluala ovat olleet kärsijän asemassa: lippuluukuilla

Olimme vaellelleet viitenä kesänä ympäri Pohjanmaan metsiä, ennen kuin löysimme hyvän sienipaikan. Puolisoni, joka on Helsingistä, oli jo menettänyt toivonsa löytää yhtäkään sientä synnyinkotipaikkani Pietarsaaren metsistä. Hänelle se alkoi olla ns. deal breaker -kysymys: voiko hän ylipäänsä ajatella elävänsä miehen kanssa, joka on kaupungista, jossa ei kasva sieniä?” Täytyy kuitenkin myöntää, että olemme löytäneet Pietarsaaresta

Kun kohtaat uuden ihmisen, joka vaikuttaa tutulta, niin ota sukukirja esille. Siellä olevia sukutauluja tutkimalla voit huomata, että uusi tuttavuus onkin sukulaisesi. Minulta on kysytty ”Miten nuo sukutaulut oikein syntyvät?” Yritän vastata tähän kysymykseen.Tärkeintä oli hankkia sukututkimusohjelma. Toisella yrittämällä valikoitui koneelleni ATK-Palvelu Luhtasaaren tekemä Sukujutut-ohjelma, joka on helppo- ja monikäyttöinen sekä toimiva.  Aloin syöttää 15

Suomenruotsalainen kirjallistieteen professori emerita Merete Mazzarella on kirjoittanut yleistajuisia, ei tieteellisiä kirjoja vuodesta 1985 alkaen. Ensimmäinen on ”Ensin myytiin piano”, joka sai runsaasti julkisuutta.  ”Elämän tarkoitus” ilmestyi vuonna 2017. Kirjassa hän käsittelee muun muassa suhtautumistamme kuolemaan ja suruun. Hän lainaa ruotsalaista tutkijaa Annette Forsbergiä, joka kuvailee nykyaikaisia sururituaaleja. Tutkijan mukaan media muuttaa sururituaalista kertoessaan yhden