Sukuposti

Synnyin Australiassa Anna ja Risto Hyytisen perheeseen joulupäivänä 25.12.1967 Neerimin pienessä aluesairaalassa. Kotini oli Nayookissa, ja pian muutimme naapurikylään Piedmontiin. Molemmat kylät sijaitsevat Victorian osavaltion syrjäseudulla suurten metsäalueiden reunassa. Lähellä sijaitsee Baw Baw-vuori sekä sitä ympäröivä luonnonsuojelualue. Australialaisittain synnyin ”puskissa”.  Olen keskimmäinen viisihenkisestä sisarusparvesta. Vanhemmat veljeni Jouni ja Teijo ovat pelastaneet minut monesta vaaranpaikasta, sillä olin hyvin vilkas. Kathleen

Erkki ja Alina Hyytisen poikien, Australiaan muuttaneen Oivan (s.1923) ja hänen veljensä Paavon (s.1927) jälkeenjääneestä kirjeenvaihdosta löytyy sanontoja ja sutkautuksia, joita heidän isänsä tai vaarinsa olivat viljelleet. Monesti veljekset pohtivat ja analysoivat omaa käyttäytymistään vanhan polven opetuksien kautta. Lopuksi on pieni aikalaishavainto Matti ”Äijä” Hyytisen menehtymiseen johtavasta syystä – sekin hyvin Hyytismäistä toimintaa: tarttua kirveeseen

Veljeni Pauli lähetti minulle tämän netistä löytämänsä lehtiartikkelin todistuksena Hyytisten ”kiihkeästä verestä”. Mielikuvitukseni lähti laukkaamaan, kun mietin motiivia tapahtumalle. Tässä kirjoituksessa pitäydyn kuitenkin tietoihin, jotka olen selvittänyt eri lähteistä. WAASAN LEHTIMaanantaina Toukokuun 21 p. 1883 Lappajärveltä, toukokuun 7 p. Kewät on tullut talven sijaan kesälintuineen, jotka taasen owat lehdoistamme tulleet wisertämään. Kun Luoja näin on

Synnyin Teiska-nimisessä talossa Lappajärven Hyytiälässä vuonna 1914. Talossa asui perheemme lisäksi Matti-vaari ja Maija-mummoni, Oskari-setä sekä isäni veli Matti perheineen.  Meillä oli nelisnurkkainen matala pöytä, jossa lapset söivät, koska kaikki eivät mahtuneet samaan pöytään.  Asuimme Teiskassa, kunnes perheemme muutti uuteen taloon, Erkkilään. Erkki-isä oli myllyllä työnjohtajana. Myllyllä oli myös saha ja puusepänverstas myös. Sahatavaraa kuljetettiin

Elettiin vuotta 1968 Laakkolan Kotimäessä. Talvi oli kääntynyt jo kevättä kohti. Perheemme elämä sujui normaalisti vanhempien ja meidän kotona asuvien sisarusten kesken. Meitä oli kotona enää kahdeksan lasta, kuusi vanhempaa oli jo lentänyt maailmalle. Odoteltiin kevättä ja toukokuuta, jolloin oli Maunon lakkiaiset.  Kotitalomme oli kaksikerroksinen, jaoin huoneen Liisa-siskoni kanssa yläkerrassa. Hänen kanssaan jaettiin nuoruuden ja

Ennenkin oli elämä värikästä, vaikka siitä jäikin muistoksi vain mustavalkoisia kuvia… Esko Oksa, on kirjoittanut muistelmat omasta elämästään. Näiden muistelmien pohjalta tytär Erja on isänsä avustuksella koonnut kokoelman hauskoja sattumuksia isän lapsuudesta.  Isäni Esko on nuorin Aune ja Erkki Oksan yhdeksänpäisestä pesueesta. Aune oli syntyjään Lappajärven Hyytisen suvun Kotiaho-haaraa. Perhe asui järven etelärannalla sijaitsevalla maatilalla Haapaveden

Äijä herää henkiin tässä valloittavassa tarinassa 1900-luvun alkupuolelta. Nämä olivat muisteluksia siitä saakka, kun rupesin Matti-vaaria ja mummoa muistamaan. Vaari Matti Matinpoika Hyytinen synt. Lappajärvellä 21.11.1854 (Taavetin Mattu). Mummo Maija Erkintytär os. Amnesmäki synt. Lappajärvellä 2.9.1853 (Matun Maija) Sirpin käsittelyä vaarin ohjauksessa Vaarilla oli kova halu opettaa lapset jo pienenä työntekoon. Yksi tapa oli, että

Lappajärvellä oli Hyytiälän kylä. Siellä melkein kaikki olivat sukulaisia keskenään. Useat Hyytiset asuivat sukupolvesta toiseen Lappajärvellä. Lapsuuteni kylässä Pulkkilan Laakkolassa asui myös paljon Hyytisiä, sillä sinne muuttaneilla Erkki ja Alina Hyytisellä oli seitsemän perheen perustanutta lasta. 1960-luvulla, jolloin vietin lapsuuttani, oli kyläkoulussamme miltei joka luokalla Hyytisiä.  Lähinaapurissa asuivat Hyytisen Seppo, Esa, Sakari ja Anne, Taavi-sedän