Sukutarinat

Anna Huhtala oli Lappajärveltä Pulkkilaan muuttaneiden Erkki ja Alina Hyytisen tyttären Ailin tytär. Aili meni naimisiin Vilho Huhtalan kanssa, ja muutti Kälviän Vuolteelle. Tässä sukutarinassa kerrotaan Annan opettajan uran alusta Annan kirjeiden ja siskon tyttären kirjoittaman kertomuksen sekä Annan veljen Eeron kuvien kautta. Lisänä on myös Alina-mummun kirjeistä poimittuja merkintöjä Annasta. Anna Annala (o.s. Huhtala […]

Kun synnyin Kälviällä, oli tätini Helvi auttamassa perheeni luona. Liekö se syynä, että olen tuntenut Helvi-tätini läheiseksi.  Oli kevättalvi 1947, ja Helvi-tätini oli käymässä Huhtalassa kotonani. Olin silloin neljävuotias. Meitä lapsia oli silloin jo 5, ja olimme kaikki alle kuusivuotiaita. Äitini odotti kuudetta lastaan. Työtä oli paljon. Niinpä äitini sisko Helvi, joka oli silloin perheetön,

Mitä perunkirjasta voi lukea? Perukirja on mielenkiintoinen ja monipuolinen entisajan elämää valottava asiakirja. Tämä aiemmin myös kalunkirjoitukseksi kutsuttu luettelo vainajan omaisuudesta laadittiin perunkirjoituksessa, jossa olivat paikalla todistajat eli uskotut miehet ja kuolleen perilliset. Perunkirjoitus piti tehdä vuoden 1734 jälkeen sakon uhalla kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta. Köyhät jättivät sen kuitenkin usein tekemättä. Perukirja tarvittiin myös lesken

Lappajärven museon tienristeykseen on etsiytynyt kivi. Se ei ole mikä tahansa pojankoltiaisten potkittava kivenkimpale tai kouraan mahtuva heittokivi. Se on valtava, yli miehen mittainen mölliäinen, keskeltä hiukan ylöspäin hoikkeneva, parilta puolelta sileä ja yhdeltä päästään kaareva. Kivi ei ole tullut paikalleen sattumalta, vaan joku sen on siihen kuskauttanut pienen matkaa pois pellolta ihmisten pällisteltäväksi. Arvatenkin

Poika rakensi aitaa Oulaisten pitäjän Matkanivan kylän Annopäässä, Pyhäjoen rannalla. Viime kesänä isä oli opettanut miten ja milloin lammasaita pitää rakentaa.  Poika muistaa hämärästi, että isä kuoli Oulun lääninsairaalassa viime loppiaisena. Hänet siunattiin Oulaisten kirkossa ja kuljetettiin haudattavaksi Lappajärvelle, jossa hänellä oli valmiina hautapaikka ensimmäisen vaimonsa Elvi Matildan os. Ollin s 15.3.1906 vieressä. Poika muistaa

Senja-tädin hautajaiset Olin toukokuussa täyttänyt neljä vuotta, kun vanhempani muuttivat yhdeksän kersansa kanssa heinäkuussa 1927 Pulkkilaan. Vanhin oli 16-vuotias ja nuorin neljän kuukauden ikäinen. Lapsia kutsuttiin Lappajärvellä yleisesti kansan suussa kersoiksi. Kävin sen jälkeen ensimmäisen kerran syntymäpitäjässäni toukokuussa 1934. Isän sisko, Senja Savela oli kuollut, ja isä ja äiti ottivat minut mukaansa hautajaismatkalle.  Matka hautajaisiin

Alakoululainen poikamme toi kotiin parin kämmenen kokoisen virkatun liinan, johon oli solmittu vihreitä villalangan pätkiä. Pätkien seasta pilkotti virkattuja oransseja pitkulaisia ”häntiä”. Joonas esitteli iloisena käsityötään: Hän oli tehnyt koulussa kannettavan porkkanamaan!  Minä olen kuljettanut koko elämäni mukanani palan metsää.  Kotimme pirtin keskimmäisen ikkunan vieressä oli pieni pöytä. Istuin pöydän ääressä usein, ja katsoin ikkunalaudalla

Tuon kysymyksen isäni Olli Hyytinen esitti aina jossain vaiheessa, kun sukua oli koolla juhlissa tai muuten vain. Monelle meidän sukuhaarassa tarina on tuttu, kuultu useampaan kertaan, ihan kyllästymiseen asti. Se oli isän mielestä hauska ja kaiken lisäksi tosi tarina. Siksi haluan kertoa sen teillekin, vaikka joku varmasti huokaa: ”Ei taas!”  Olen syntynyt Luopioisissa syksyllä 1951.

Tervetuloa monien muistojen Kotimäkeen. Vanhat rakennukset kertovat omia tarinoitaan. Kotimäen pirtissä kasvoi suuri perhe. Ääntä syntyi varmaan joskus niin paljon, että Erkki-vaari totesi: ”Korvat halkeavat!” Vaari veisteli taitavasti puusta mitä milloinkin: Kerrossänkyjä, saaveja, suksia ja leluja. Ristolle vaari teki mieluisen puuhevosen. Mekin yritimme tehdä siroja suksia. Vaari opetti tekemään myös suksivoiteita. ÄkkiLähtö-nimistä voidetta keulaan ja kantoihin lipsumisen estämiseksi merkkiä LopetaToppas! Aitan

Helvi-tädin 50-vuotisjuhlat – elokuva vuodelta 1964 – Helvi Mämmi, Alina ja Erkki Hyytisen tytär, täytti 50 vuotta kesällä 1964. Mukana juhlimassa olivat Helvin sisarukset perheineen. Vain Oiva-veli puuttui, sillä hän oli muuttanut perheensä kanssa Australiaan.  Helvi ja Olavi olivat ostaneet Paakkilan Oivalta vähän yli kolme vuotta aikaisemmin palattuaan lapsuutensa maisemiin. Alina-mummu, sisarusten äiti, mainitsee juhlista